Maatessani toissailtana sängyssäni - kuumeessa - sain oikean kiusanhengen riesakseni - hyttysen. Sen ininä kuului aina silloin, kun olin juuri nukahtamaisillani. Pelkäsin myös kutiavaa paukamaa, jonka mahdollisesti voisin saada. Niinpä otin taskulamppuni ja etsin sillä hyttysen. Pianhan se löytyi varjonsa kavaltamana. Vain yksi tarkka läimäys ja hiljaisuus laskeutui.
Norsuäiti ja sen vatsan alla - turvallisesti - norsunpoikanen.
Tausta kuvassa jäi kesken.
Äitini viimeinen työ.
Ei vastausta. Et välitä siitä, kuinka minulla menee, kuinka minulla on, mitä ajattelen...
En voi suudella Sinua, en voi hyväillä Sinua, en ...
Tiedän, tunnen, että olet olemassa siellä ja että valomme himmenee.
Mikä kipu!
Miten se on mahdollista? Kylmyydenkö ansiosta?
Romahtakoon siis kaikki kylmyyteensä!!!
...
Ei! Ei Sinulle pahaa, sillä tunnen ainaisen.
Sinua rakastan.
Sinä, joka tulit rakentamaan ylittämättömän välin välille sillan; Sinä, joka kumoat olemassaolomme perustan ja olet toisin, uudella tavalla; Sinä, joka tulit kuolemasta elämään - meille!
Ylistys olkoon Sinulle ikuisesti!
Se, Jesus är ett tröstrikt namn. I all vår nöd en säker hamn. Igenom Jesus få vi nåd. Och finna på det bästa råd.
Guds ende Son, o Jesus huld. Tillgiv oss all vår synd och skuld. Ty Du är både Gud och man. Som all vår synd förlåta kan.
Av Jesus är all salighet. Omfattom hans rättfärdighet. Den på hans namn har satt sin tröst. Han varder från allt ont förlöst.
Dig ske lov, pris o Jesus god. Som oss har frälsat med Ditt blod. Din frid oss här i tiden giv. Och sist hos Dig ett evigt liv.
Nukkumaanmeno.
Vihreää teetä. Musiikkia - nykyisin usein renessanssimusiikkia.
Muistan lukuisia yhteisiä iltoja. Viimeinen ilta rakkaan viimeisimmän vierailun aikana, ilta Mainzissa, ilta Wagnerplatzilla,...
Myös ilta Jugendherbergessä käydessämme Hildegard von Bingen-näyttelyssä. Pelkäsin jo alkujaan sinne menoa ja olihan se meille molemmille pieni koettelemus ja kuitenkin... Sängyt olivat ylä- ja alasänkyjä. Pyysin saada nukkua alasängyllä ja senhän Hän kernaasti minulle soi. Olihan Hän itse tottunut nukkumaan parvisängyllään ylhäällä.
Maatessani jo sängyssäni toivoin hänen laittavan kätensä alas JA OI IHMETTÄ:::KÄSI ILMESTYI samassa!!!
...
Iltarukous.
Jäätelöä suklaakastikkeella ja sitten
peltoja, kaukana siintävä kirkko, lähellä silta - ylitettyäni sillan nousen korkealle mäelle. Suuria puita ja korkeaa vihreää ruohoa - vanhat rauniot niiden keskellä, nimittäin kivijalkoja, mutta myös valleja, vallihautoja.
Kaukana siintää toinenkin kirkko.
Laskeudun jälleen sillalle ja jatkan peltojen läpi hiekkaista pyörätietä aiemmin näkemälleni keskiaikaiselle kirkolle. Hautakivet ja -ristit reunustavat jylhää kirkkoa.
Veden solina ja kauempana jylinä lähestyy jatkaessani matkaa. Suuren sillan toisella puolella hiekkainen pyörätie kaartelee jokilaaksossa mäen kangasmaisissa maisemissa ja jokirannan lehdoissa - vilauttaen välillä yllättäviä suuria, mutta hylättyjä rakennuksia eteeni.
Tuomiokirkon kellot lyövät tasatunnin.
"Kuinka tulen kotiin". Kuva kertoo sen, mitä sanoin ei voi ilmaista. Kuvassa näkyy Maria, Birgitta, Kydippe tai kuka tahansa samassa 'toimessa' kuin nämä mainitut. Kuvaan kätkeytyy uudistuminen - sen takia ei ole niinkään olennaista, kuka henkilö kuvassa tarkalleen sanoen on, kun sitä katsotaan. Kuvan mahdollisuuden sitoa saa aikaan vain kotiin tulo tuohon kaikkea järjestämistä edeltävään tilaan. Kuvan henkilö suojelee - myös itseltään. Tuossa henkilössä on kaiken alku.
Kuvan henkilö kutoo. Kutomisen on tarkoitus kätkeä, kätkeä koko pituudeltaan. Kukaan ei tiedä, miten kudominen on tapahtunut. Kutominen on kuitenkin suojelun takia.
Hedelmöitystä ei ole tapahtunut, mutta kuitenkin on synnytys tapahtunut.
Ikuinen lepo!
Kuvan henkilö antaa muodon, antaa synnytetyn ja hänessä on koti.
----------------------------------------
Gesänge wie Meere
Zeiten wie Feste
ewige Augenblicke
Du existierst!
...sind die Träume, mein lieber?
Meine Freuden
besinge ich
zu jeder Zeit.
Eilen aamulla jalkani ei sitten enää kestänyt liikarasitusta, vaan sain krampin pohkeen kohdalle (siihen jalkaan, joka on enemmän rasittunut). Ei yhtä ilman toista.
Kävin illalla uimahallissa tarkoituksenani lievittää olotilaani. Se onnistuikin hywin. Kävely teki tosin kipeää, mutta onneksi uimahallille on lyhyt matka.
Herra H. oli saapunut takaisin Saksaan suuntautuneelta matkaltaan. Hän kertoi siitä hywin innokkaasti. Oli syönyt Bratwurstia ja hapankaalia. Muistan itsekin autuuden hetket hapankaalin kanssa!
Herra H. ajautui kuitenkin kiistaan herra K:n kanssa sivistyneestä käytöksestä. Lähdin saunaan.
Palattuani herra H ilmoitti olevansa "loukkaantunut". En ollut kuunnellut hänen juomistarinaansa. Hänellä ei olisi tästä lähtien enää "suhdetta" minun kanssani.
Draamaa!
Ei kahta ilman "kolmatta", voisi ajatella.
P.S. Lööpissä luki "Suomen upein kartano" viitaten Joensuun kartanoon Halikossa. Ilmeisesti kirjoittajalla ei ole harmainta aavistustakaan Suomen kartanoista.
P.P.S. Eloisuus ja rauhallisuus samassa ihmisessä on todellakin sietämättömän viehättävä yhdistelmä, eikö?
Seurakunnat ovat suoneet turvapaikanhakijoille suojan. Kirkkohan on armon ja rakkauden tyyssija, ei tuomion paikka. Mikäli turvapaikan kirkosta saanut on syyllistynyt johonkin rikolliseen, tulee hänen itse käsittää vastuunkanto.
Kirkosta saadussa turvapaikassa EI ole kyse siis siitä, että kirkolla olisi jotain tietoa turvapaikanhakijasta, jota muilla viranomaisilla ei ole.
Kirkot ovat tuen paikkoja. Se on niiden tehtävä tässä kysymyksessä.