Kun huomaa kaiken olevan täyttä turhuutta, vapautuu. Sen jälkeen voi täyttää aikansa millä tahansa, vaikka ei sillä olekaan tarkoitusta. Oleminen on itsessään se, mitä olemme.
Menetämmekö itsetarkoituksellisen elämän ja teemme vain välineellisesti jotain? Vai onko niin, että tämän "oivalluksen" jälkeen vain olemme ja emme enää toimi tarkoitusta silmälläpitäen?
Ihminen on itseymmärryksessään ja -toiminnassaan mitätön. Vain Jumalan ilmoitus antaa jotain, vain se voi olla jotain.
1. Jos olisin tyyli, olisin...barokki
2. Jos olisin väri, olisin...kuninkaan sininen
3. Jos olisin brändi, nimeni olisi [keksi oma]...-
4. Jos olisin logo, olisin [keksi oma]...-
5. Jos olisin jo olemassaoleva brändi, olisin...-
6. Jos olisin kangas, olisin...silkki
7. Jos olisin asuste, olisin...rokokooperuukki
8. Jos olisin välipala, olisin...mustikkarahka
9. Jos olisin juoma, olisin...mustaherukkamehu
10. Jos olisin kuvio, olisin...fleur de lys.
11. Jos olisin lehti/mook, olisin...Asterix
12. Jos olisin eläin, olisin...iibis
13. Jos olisin kirja, olisin...Sydämeni oppivuodet
14. Jos olisin sana, olisin...saraste
15. Jos olisin asenne, olisin...riemullinen
16. Jos olisin tekeminen, olisin...auttaminen
17. Jos olisin yksityiskohta, olisin...risti
Mutta kun ei.
Nu väntar byn vid Helsingeå på sydkusten igen. Imorgon tidigt på morgonen rusar tåget mot civilisationens utmarker. Alltid spännande att se hur livet löper där - men jag är även varse om farorna därstädes.
Något av civilisationens bastioner finns dock även där österut - nämligen Borgå stad (ända sedan medeltiden - dock dess grundande som stad är ju ifrågasatt).
Kanske något av Borgå ändå strålar till dessa utkanter...
P.S. Nu är jag här vid Helsinge å. Tåget var mäkta försenat. Vi t.o.m. var tvungna att backa.
Eilen oli Turussa sateenkaarimessu. Tämänhän kaikki valveutuneet tietävätkin. Olikin mukavaa huomata, että jälleen oli info tavoittanut uusia ihmisiä.
Voimme myös vaihtaa näkökulmaa ja ajatella, että uudet ihmiset halusivat olla osallisia.
Tämä osallisuus sanan täydessä merkityksessä oli vahva ja olen kiitollinen omalta osaltani o s a llisuudessa. Jumalan valtakunnan työtä tekivät monet ja siinä oli ainakin minulle suuri ilo!
Juhla jatkui liturgin juhlana. Juhlimme hänen uutta vakinaista virkaansa. Olkoon se siunaukseksi!
Juhla vahvistaa arkeen, kuten arki vahvistaa juhlaan. Voimia kaikille - sekä juhlaan että arkeen!
FORTSATT GLÄDJE UNDER JESU OMSKÄRELSEFEST OCH DÄRMED FRAMGÅNGSRIKT NYTT ÅR 2010!
EDELLEEN ILOA JEESUKSEN YMPÄRILEIKKAUSJUHLAN OSALTA JA SITEN MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2010!
Katu oli pimeä ja kolkko, eikä sekään riittänyt kuvaamaan ympäristön kaameutta. Paikka oli myös vaarallinen. Nuhjuisen näköinen ihminen laahusti katua pitkin eteenpäin. Vastaantulijat tuskin kiinnittivät häneen huomiota tai - jos kiinnittivät - niin riensivät nopeasti ohi.
Kesken laajustamisen tuon ihmisen voimat loppuivat ja hän toivoi hetken, että saisi olla jonkun toisen kantama kerrankin. Hän suorastaan lyyhistyi kadulle epätoivosta.
Samaan aikaan avautui viereisen talon ovi, josta katsoi tarkkaavaiset silmät ulos. Nähdessään kadulle lyyhistyneen hahmon säikähti tämä henkilö hieman, mutta käveli sitten reippaasti kadulle ja sanoi: "Olisitteko ystävällinen ja astuisitte sisään talooni?". Ei vastausta. Kysymys esitettiin uudestaan ja jälleen ei vastausta. Tällöin kadulle tullut mies nosti kadulle lyyhistyneen portistaan sisään ja ovestaan sisään. Sisällä hän huusi koko talon väen apuun ja niin juostiin talossa edestakaisin hakemassa vaatteita, tuomassa syötävää ja virvoitusta. Sen jälkeen avattiin kaksoisovet ja vieras ohjattiin ruokasaliin. Pöytä oli täynnä mitä ihanimpia herkkuja.
Silloin vieras polvistui ja hänen kanssaan koko perhe.
FRÖJDEFULL JESU KRISTI FÖDELSEFEST!
RIEMULLISTA JEESUKSEN KRISTUKSEN SYNTYMÄJUHLAA!
Sateenkaarimessu (5.1.2010) pidetään Setan tiloissa Rauhankatu 1:ssä.
Regnbågsmässan (5.1.2010) hålles på Setas utrymmen på Fredsgatan 1.
Turussa jälleen sateenkaarimessu - 5.1.2010!
I Åbo igen regnbågsmässa - 5.1.2010!
Idag har vi Lucia.
Domkyrkan alldeles kryllade av människor. T.o.m. på sidogångarna hopade sig människorna och väntade på ljuset, på ceremonin, på traditionen, på de utvalda, på en föraning av himmelriket.
Klara, ljusa sångröster strålade den överfyllda kyrkan med härliga julklanger, mina minnen började flöda från en försvunnen tid, från en försvunnen värld och jag fylldes av ett stort vemod - samtidigt som jag gladde mig åt den vackra tiden just nu och här i kyrkan.
Kom Herre Jesus Krist!
(P.S. Kommenterade även den nästsista av Kauneuspilkkus bloggningar.)