Tänä viikonloppuna ei päästäkään torpalle, koska minulla on pakollinen koulutuspäivä. Se pidetään Turun linnassa, mikä sinänsä on hienoa, koska siinä rakennuksessa viihdyn aina. Koulutuksen sisältö on sitten enemmän luokanopettajapainoitteinen eikä se siis kovinkaan paljoa tarjoa aineenopettajille. Mitä minä teen askartelunohjauksella?
On se kumma, että jos opettajia on kaupungin palkkalistoilla tuhansia ja koska laki määrää kaksi pakollista viikonloppukoulutuspäivää, niin mitään täysijärkistä meille ei keksitä!
Harmittaa kovasti, koska aurinko on paistanut kirkaalta taivaalta niin houkuttelevasti, että olisi kiva mennä maalle. Tarkoituksena olisi ostaa jostakin metsäsukset, jolla voisi hiihdellä katselemassa lähimaastoa. Saisi koirakin samalla hiukan enemmän liikuntaa.
Kurkkasin salaa laatikkoon, mihin Pupu on kerännyt kukka- ja vihanneskasvien siemeniä istuttamista odottelemaan. Jessus! Meidän täytynee yrittää lunastaa naapurilta lisämaata, jotta kaikki saadaan multiin. Jo viime kesänä istutettiin liki kaksisataa puuta ja pensasta, lukematon määrä perennoja ja kaksivuotisia kasveja. Mihin ihmeeseen nämä nyt saadaan mahtumaan?
Olemme kovasti yrittäneet saada kavereita kiinnostumaan naapuritorpasta. Sadan metrin päässä on aika lailla saman kokoinen torppa kuin meillä ja ikkunasta kuikuillen näkyy yhtä komeita kakluuneita. Piha on täynnä känkkänöitä omenapuskia ja marjojen painosta murtuvia pensaita. Piharakennuksia on kolme.
Toisen naapurin isäntä sanoi, että torppa irtoaisi parillakymmenellä tuhannella, mutta ostajia ei tunnu löytyvän. Yksi kaverimme, hetero, lupasi harkita... Kiva että joku sentään. Mutta hauskempi olisi oma vähemmistöghetto keskelle marttawendelinmaisemaa. Tänään maaseutu, huomenna koko maailma!
