Väsynyt mutta onnellinen

Meillä on ollut taas aika kova urakka kesälomaa varten. Me ostettin viime jouluna samasta taloyhtiöstä toinen asunto, joka on ollut liki räjähtämiskunnossa ja josta olisi tarkoitus korjata isompi koti itsellemme.

(Huh, se on Turun Heteronoloiset ry taas täällä kun puhuu..)

Kämppä on puutalossa ja siinä on laajennusmahdollisuus sekä ullakolle että kellariin. Siihen ei nyt ole varaa moneen vuoteen, joten asunto pitää ensin korjata vuokralle. Valitettavasti siinä on lähimmät vuodet asunut alkoholisti, ja paikka onkin sen näköinen.

Entinen asukas - liki kahdeksankymmenen - vietiin pakkohoitoon, kun hygienian ylläpito ei enää onnistunut, ja niitä jälkiä me korjaamme nyt. Koko asunto on pakko purkaa melkein ulkoseinään. Vastaan on tullut liki kaikki ihmiselämän hajujen kirjo, mutta silti uskon kuin Pentti Haanpää novellissaan, että 'enemmän sitä on maailmassa vettä kuin paskaa..'

Nyt ollaan parisen päivää revitty asunnon seiniä ja lattioita, sekä hämmästelty aina ja aina uudelleen, 'kuinka täälläkin voi...' Kaatopaikalle ollaan lainaperäkärryllä viety monta kuormaa tavaraa ja oltu tuntevinamme, kuinka haju jo ehkä alkaa hellittää.

Ainoastaan ajatus siitä, että joku päivä tämä _yhdessä_ ostettu asunto saadaan siihen kuntoon, että siihen voidaan yhdessä muuttaa. Jollakin tapaa kesätorpan kunnostaminen ei ole sama juttu, koska jos joskus vaikkapa ero yllättää, sen voi myydä. Oma koti on - ainakin minulle - ihan eri juttu.

Pysyvää? Toivottavasti!