Sunnuntai-ilta

Viikonloppu torpalla takanapäin. Pupulla oli polttarit lauantaina, joten perjantai-illasta lauantaiyöhön vietin aikaa naapureiden kanssa kahdestaan. Tänään minä palasin kotiin ja pupu jäi naapurien kanssa torpalle. Minulla kun on huominen päivä töitä, hänellä ei. Käyn huomenna opettamassa viisi tuntia ja ajelen sitten takaisin maaseudulle.

Huomasin ahdistuksen purkautuvan työntekona. Tein paljon pieniä juttuja, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten: korjasin sirkkelin pöydän, kunnostin aitaa, ruuvasin vessan oveen ketjustopparin, purin tuvan hellan kannen ja puhdistin keittolevyjen alaosat noesta. Lisäksi mittasin aitalle nurkkakivien paikat, kaivoin valua varten kuopat, jotka salaojitin ja valoin. Lopuksi kärräsin ylimääräistä multaa tulevan aitan alta muuhun käyttöön.

Ei paha mieli minnekään kadonnut, tietystikään. Olipa vaan hyvä purkaa sitä johonkin ja saada aikaan näkyviä juttuja. Kestäviä asioita.

Siinä työtä tehdessä sitä mietti myös sen edellisen bloggauksen saamia kommentteja. Niin moni ihminen kirjoitti asiaa. Että eihän isä vielä ole huonossa kunnossa. Vielä asiat sujuvat ja hoituvat ja toivottavasti niin menee vielä pitkään. Onkohan ihmismieli sellainen, että sitä turhan helposti manaa eteensä kaikkein epämiellyttävimmän kuvan, vaikka siihen ei olisi tarvis. Kun juttelin siskoni kanssa, hänkin sanoi, että on alkanut 'hiljaisen luopumisen'. Isästä, joka elää ja hengittää ja tulee vielä oikein hyvin juttuun tämän maailman kanssa. Vielä ei ole luopumisen aika. Ei saa olla.

Tänään iltapäivällä oli meillä torpalla tiekunnan kokous pitkästä aikaa. Edellinen oli pidetty vuonna 1970. Tuvan pöydän äärellä istui tienhoidosta puhumassa minun ja naapurini lisäksi kolme paikallista maanviljelijää.

Hitto, kun paikallinen murre on niin lyhyttä. Minulla, laveasanaisella koillismaalaisena tekee tiukkaa pysyä kuulolla nopeatempoisen ja keski- sekä loppuheittoisen murteen kanssa. Kun minun lisäksi piti pitää pöytäkirjaa, olin helisemässä. "Ku tiä al pittä ajja karkkiamp hiaka ja lanat ja see pääl lisät hianomp sort. Ja kankkas vois lait niittes kahre kerroks väli. Tai sit kattottas pittäk see kankkas lait see karkkiamppa ja see save väli."

Tämä kaikki vielä laulavalla nuotilla ja jumalattoman nopeaan. Ja minä teeskentelen ymmärtäväni ja kirjoitan asioita ylös ja kuvittelen nukahtaneeni ja ajautuneeni Heli Laaksosen märkään uneen.

Saa nähdä, hyväksyykö pöytäkirjaani kukaan.