Sunnuntai-ilta

Jessus, mikä ihana viikonloppu! Oltiin koko aika torpalla ja nautittiin. Kovana työnä oli hioa makuukamarin lattia, jotta sen voisi ensi kerralla maalata, koska sisko lupaili tulla näyttämään uutta miesystäväänsä. Entinen aviomies kun 24 avioliittovuoden jälkeen pakkasi tavarat ja muutti nuoremman naisen mukaan.

En kyllä usko itsekään, mitä tehtiin. Ostettiin Ruotsin armeijan ylijäämäsukset. Oikein kunnon vanhan ajan hikilaudat, joihin sopii tavalliset kumpparit, jotka eivät luista missään ja jotka saa poikki vain kirveellä. Pupu siveli kynttilää pohjiin ja sitten mentiin.

Mikä nautinto hiihtää talvisessa metsässä. Viimeksi olen kokenut samanlaisen ilon joskus lapsena 80-luvun alussa. Ei polkuja, ei latuja; vain äänetön luonto, jossa sataa hiljalleen isoja lumihiutaleita. Ympäristö täynnä hajuja, jotka saivat pienen koiramme hurmioon; hirven hajua, ketunjälkiä, jäniksen reitti, kanalinnun kieppi. Pitikö oikeasti kasvaa 30-vuotiaaksi, että oppi nauttimaan tällaisesta? Ja minä kun luulin, että ainoastaan baarit, leffat ja teatteri olivat minua varten...

Muu aika saunottiin, rupateltiin ja ihmeteltiin, onko oikeasti mahdollista, että sellaisesta puolimädästä torpasta saatiin aikaan tällainen helmi. Että me saimme aikaan. Että me yhdessä saimme aikaan. Me.