Tänään soitin pitkän puhelun kotiin. Yleensä rupattelen äidin kanssa, mutta tänään soitinkin isän kännyyn ja rupateltiin liki tunti.
(Olenko väärässä, vai soittavatko homot yleensä aina äidille?)
Isäni on ihminen, josta pidän kovasti. Lapsuudesta on jäänyt mieleen ne kerrat, kun on ollut jossakin kahdestaan isän kanssa ja jutellut asioista kuin iso mies. Isäni ei nimittäin suhtautunut meihin mitenkään aikuismaisen alentuvasti, vaan turinoi meidän kanssamme mitä ihmeellisimmistä asioista; jatkosodan tapahtumista, maailmanpolitiikasta, historiasta, antiikin tarinoista ja muista aiheista. Sama jatkui nuoruuden aikana. Isän kanssa koki olevansa aikuinen ja aina vakavastiotettava. Ja oppi vastaamaan isän jokakertaiseen komentoon: "Perustelepas tuo väitteesi."
Kun valmistuin kahdeksisen vuotta sitten yliopistosta, suunta muuttui. En tiedä, oliko syynä jonkinlainen alitajuinen juttu; jokin kansakoulupohja vs. akateeminen koulutus -pelko, mutta isä käänsikin kaikki juttuyritykset leikiksi. Sellaisia asioita ei ollutkaan montaa, josta olisi voinut puhua aikuismaisesti.
Asia on alkanut harmittaa kunnolla, ja pupu kehottikin juttelemaan asiasta isän kanssa. Päätin tehdä sen kesällä, kun seuraavan kerran nähdään kasvotusten.
Mutta tänään. Soitin isälle ja jotenkin alusta alkaen kaikki oli kuin ennenkin. Puhuttiin rakentamisesta, kirvesmiehen työstä, jälleenrakentamisen ajasta ja kaavoituksesta. Ihan kuin olisin saanut takaisin jotakin, minkä olin hukannut ja aikaa sitten.
Ehkäpä syytä on minussakin. En kai millään usko sitä, että minunkin isäni (67 v.) vanhenee päivä päivältä. Ehkäpä siihen liittyy kaikenlaisia ajatuksia ja pelkoja, mitä en osaa ajatellakaan. Nyt kun pää on saatu taas auki, kokeillaan, onnistuisiko niistä puhua joku kerta.
3 kommenttia
Esperanza
6.4.2006 09:38
Kuulostaa tosi hyvältä, että olet saanut taas mukavan fiiliksen isäsi kanssa. Mulla on vähän päinvastoin asiat. Aikoinana mun valmistumattomuus oli etenkin äidille kova pala. Sitten kaapista ulostulo häiritsi sitä pitkän aikaa. Isän kanssa taas on mennyt päinvastoin. Nuorempana isä touhusi broidin kanssa kaikkea teknistä, autoja, veneitä mottoreita you know. Mun kanssa se yritti myös harrastaa kaikenalsiat muuta, mutta ei me oltu hirveän läheisiä. Ulostulemisen jälkeen meillä taas suhde läheni paljon ja ollaan puuhailtu lähinnä mökillä kaikkea yhdessä. Nyt 71 v isä ei enää ole se, joka tekee kaiken vaan poikakin kelpaa jo muuhunkin kuin yleisöksi. Niinpä tulee useimmiten juteltua nykyisin isän kanssa. Isälle kerron kaikkia asioita ensin ja sitten äidille. Mutta nykyisin välit molempien kanssa hyvät ja on kivaa viettä aikaa omein vanhempien kanssa.
Aboa
6.4.2006 11:47
Mielenkiintoista, että ulostulo vaikutti äitiin enemmän. Olen aina luullut, että se koskee isiin. Homon heterostereotypia?
Esperanza
6.4.2006 15:36
Joo on se varmaan epätavallista, mutta kaipa meidän äidillä on enemmän taipumusta olla ahdasmielinen. Isä taas on muutnekin kovin avarakatseinen, joten itse asiassa meillä on aina mennyt vähän niin, että ongelmista on ollut helpompi puhua isän kanssa. Äiti oli varsinkin aikaisemmin kovin jyrkkä ja varma siitä, että on "oikeassa" ja "tietää" asiat paremmin. Ulostuleminen taisi olla kova kolaus siihenkin, kun piti oikeasti tarkistaa omia näkökulmia.