Taas viikko työtä ohi.
Viime viikonloppuna huomasin tulleeni vanhaksi mieheksi. En ymmärtänytkään, kuinka kauan minulta nykyisin kestää toeta krapulasta. Kun kapakoita oli kierretty viisi - kuusi, katsoin parhaaksi lähteä kotiin, mutta miten sinne pääsin, en tiedä vieläkään. Että sikseensä hyvä viettää viikonloput pupun kanssa torpalla umpihangessa. Minnekään sieltä ei pääse, ja kun hankien korkeus tänä talvena on mitä on, ei lapioiduilta poluilta pääse isommin eksymäänkään.
Olen lainannut kirjastosta kahdeksan kirjaa mökkilukemisiksi. Pupu on taas lauantain mehiläisenhoitokurssilla ja minä vietän lauantain yksinäni. Ajattelin ostaa alkosta hyvän ja ylitäyteläisen punaviinin ja lueskella kirjojani viherhuoneen lämmössä samalla kun yritän olla ottamatta huomioon mököttävää koiraa. Se kun tapaa nykyään seistä viherhuoneen ikkunoiden ulkopuolella keppi suussaan ja vihata maailmaa, koska se ei heitä hänelle keppiä koko ajan. Sellaista ei sen mielestä tarvisisi pienen eläimen sietää.
