Palveluala

Olin viime viikolla ostanut vaatekaupasta takin. Kolmen päivän käytön jälkeen siitä irtosivat kaikki napit. Soitin perjantaina kauppaan ja kerroin tilanteen, jolloin ystävällinen myyjä sanoi, että voin tuoda takin korjattavaksi ja saada samalla 'pientä vaivanpalkkaa', koska joudun ylimääräistä työtä tekemään. Sovin tuovani takin maanantaina.

Eilen veinkin takin kauppaan. Myyjä kysyi, mikä oli vialla ja kerroin sen hänelle ja sanoin soittaneeni asiasta perjantaina. Kerroin vielä, mitä oli sovittu.
-Ei voi pitää paikkaansa, keskeytti myyjä. -Meillä ei nyt kyllä ole tavattu mitään vaivanpalkkoja antaa.
-Mutta puhelimessa sanottiin, että... yritin.
-Ei, tällainen ei kerta kaikkiaan ole tapana, sanoi myyjä. -Minä käyn vielä kuule ihan tarkistamassa, hän jatkoi ja kipitti pois, ennen kuin ehdin sanoa mitään. Kun hän palasi, sama toistui. -Mitään tällaista ei ole luvattu.
-Ei se ole nyt niin tärkeää. Ajattelin vain kun sanottiin..
-Kuka sanoi?
-En minä nimeä muista.
-Aivan.

Yhtäkkiä myyjän tyyli vaihtui ja hän alkoi puhua kuin lapselle.
-Kun meillä tehdään niin, että saa joko perua kaupan tai korjauttaa. Ei muuta. Kummankohan sinä haluat?
-Kyllä mä sen korjautan, kun mä siitä takista tykkään.
-Hyvä. Mihinkä aikaan sä huomenna pääsisit?
-Työt loppuu kahdelta-
-Kiva. Laitetaan tämä valmiiksi sitten siihen aikaan, ettei tästä tule sinulle enempää harmitusta.

Minulla katkesi suoni päästä. Kerroin myyjälle, että mielelläni korjautan takin, koska siitä pidän, mutta mielestäni tärkein, kaikista tärkein unohtui. Että olisi voinut ihan sillä, että pahoittelee sitä, että takki sattui olemaan epäkurantti ja että ylimääräistä työtä tuli. Sitähän minä olin vailla, en kaffelippua kahvilaan. Kun takin hintaan ei minusta kuulu se, että kuskaan sitä kauppaan parsittavaksi. Lisäksi minusta on ikävää, että minua pidetään valehtelijana. Jos yksi myyjä on sanonut yhtä ja toinen toista, liikkeen kuuluu selvittää ne keskenään, ei minun välitykselläni.

-Niin se kuule käy, että kun tulee eri tilanteesta, niin joskus ymmärretään toisiamme väärin, vaikka tarkoitus on hyvä, pahoitteli myyjä.
-Niin se käy.
-Niin että harmi nyt sitten, että oli ylimääräistä vaivaa.
-Joo.

Lähdin kotiin. Vitutti.