Muinoin

Monta monta vuotta sitten tapasin erään bloggaajan ja kohtaaminen jäi askarruttamaan niin, että se ajoin tulee mieleeni.

Eräs bloggaaja kirjoitti hauskoja tekstejä astumisestaan homoyhteisöön, ja ajoittain kommentoinkin hänen hauskoja ajatuksiaan. Kerran sattui niin, että hän kirjoitti tulevansa työmatkalle Turkuun ja kysäisi, kiinnostaisiko minun esitellä hänelle tätä tuntematonta kaupunkia. Lupauduin tietenkin. Sain pupulta siksi päiväksi auton lainaksi kiertoajelua varten, ja töiden jälkeen ajoin kohti keskustan hotellia, jonka ala-aulaan olimme sopineet tulevamme.

Kun saavuin paikalle, etsiskelin sitä noin kaksikymppistä nuorta miestä. En tiennyt, minkä näköinen hän olisi, mutta tuumin, ettei sieltä bisnesmiesten keskeltä voisi olla bongaamatta nuorta ujonoloista tyyppiä.

Kun kuljin pitkin aulakahvilan käytäviä, eräs mies heilautti minulle ja kutsui minua nimeltä. Hän esittäytyi täksi bloggaajaksi. Ja hän ei ollut nuori eikä ujo eikä kaksikymppinen. Hän oli arviolta lähempänä kuuttakymmentä, iso ronski mies. Kuin käänteinen kuva bloggariprofiilistaan. Jutellessamme hän oli kuitenkin mukava ja hauska, mutta silti minä jäin ihmettelemään hänen valintaansa.

Kyllähän blogatessaan saa olla mitä tahtoo. Netti lienee täynnä ihmisiä, jotka ovat löytäneet itselleen uuden identiteetin, jonka turvin on mielenkiintoista kirjallistaa omaa maailmaansa ja kenties löytää siihen uusia näkökulmia. Mutta miksi hän tahtoi paljastaa sen kaiken? Miksi hän halusi ensin luoda taidokkaan yksityiskohtaisen maailman uusine työpaikkoineen ja ensimmäisine poikaystävineen ja sen jälkeen kutsua minut katsomaan todellisuutta, jota ei ollutkaan?