Tänään tuli tehtyä liian paljon töitä. Menin remonttityömaalle puoli yhdeksitoista ja pääsin pois 11 tuntia ja 20 minuuttia myöhemmin. Kerran istuin viisi minuuttia portailla huokaisemassa, muita pausseja tai taukoja ei sitten oikein ollut. Kirvesmies lähti kahdeksan aikaan.
Eihän minua kukaan siellä väkisin pidä, mutta kun pitää valmistella juttuja maanantaita varten; koota keittiönkaappien runkoja, maalata panelia, käydä ostamassa pistorasioita ja lautatavaraa. Ja kun olin ajatellut pitää taukoa tänään, käydä kahvilassa, ostaa vaatteita ystävien häitä varten, pistäytyä kirjastossa. Huomisen aamukin menee sahoilla ja keittiöfirmoissa juoksemiseen, joten hyvä jos parikymmentä minuuttia saa napatuksi hääkuntoon laittautumiseen...
Mutta mitäs valitan? Itsellehän tätä työtä tehdään. Paitsi häihinvalmistautumisajan lyhyys harmittaa. Kun toiset ovat paneutuneet hienon tilaisuuden järjestämiseen ja toinen juoksee puuskuttaen sisään eikä oikein osaa keskittyä eikä tajua muuta kuin että jossakin joku tahtoo jotakin.
Ja maanataina alkaa varsinainen työ. Toisaalta odotan koulutyötä jo kovasti, mutta toisaalta tympii. Tahtoisin tehdä jotakin ihan muuta. Kun vain tietäisi, mitä. Se taas taitaa olla aika yleinen ongelma...
Haluaisin ehkä johonkin palveluammattiin, koska tahtoisin olla ihmisten kanssa tekemisissä ja koska olin opiskeluaikana kesätyössä valokuvaamossa monen monta vuotta. Tai tahtoisin opiskella itseni sähkömieheksi tai muurariksi. Tai tahtoisin kirjoittaa kirjan.
Ja sillähän ei elä, tiedän. Oikeastaan tahtoisin kirjoittaa kirjan sivuduunina, otona. Löytyisipä vain vielä aikaa ja aihe. Kunhan olisi ihan jotakin muuta kuin tätä jatkuvaa kiirettä ja muistamista ja ajateltavaa ja laskettavaa ja Täytyy vielä yrittää ehtiä laittaa:ta!
