Toisen blogeja lukiessa usein löytää omiensa kaltaisia ajatuksia; sellaisia, joista on juuri ehkä jopa jo ensi viikolla ajatellut kirjoittaa, mutta jotka ovat syystä tai toisesta jääneet. Sitten huomaa, että toinen on vienyt idean ajatuksen mielipiteen pohdinnan hypoteesin pidemmälle, kiteyttänyt sen kristalliksi omaan blogiinsa. Jollakin tapaa silloin on tyytyväinen siitä että sekin idea tuli kirjoitetuksi ylös - sama se kenen toimesta. Ja samalla harmittaa, että itse ei ole saanut aikaiseksi kirjattua ylevämpää tekstiä kuin keski-ikäisten naisten jumppa-asuja käsittelevää vinkunaa.
Toisten blogeja lukiessa miettii, millaisen kuvan toisesta saa ja millaisen puolen itsestään kirjoittaa esille. Miltä minä näytän lukijoiden silmin? Onko antamani kuva millään tavalla tekemisissä sen kuvan kanssa, mitä itse itsestäni kannan? Kuinka monta erilaista Aboaa on olemassa? Miksi edes valitsin nimimerkki Aboan? Mitä halusin sillä manifestoida?
Toisten blogeja lukiessa syntyy kiihkeä halu tavata muut bloggaajat ihan kasvotusten. Ei Helsingissä, ei baarissa, ei yökerhossa, ei levottomien katseiden ja viipyvien silmäysten paikoissa, vaan jossakin muualla, missä voisi kohdata toisen ihan kokonaisena. Levittää viltti nurmikolle linnan taakse, pitää piknik, kattaa liinalle ihan koko Aboa. Asetella tarjolle kätevissä tupperwareissa vaatetus, luonne, puhetapa, käytös, ja aterian jälkeen kysäistä että maistuiko. Että oliko ollenkaan sen oloinen, mitä yrititte lukea pilkkujen ja puolipisteiden takaa. Oliko näköinen?
5 kommenttia
mopsi22
11.2.2008 00:28
Myönnettäköön, että kirjoittaessani tekstejäni, tunnen aina tarvetta erikseen mainita, että en ole sellainen henkilö, kuin teksteistäni voisi luulla. Näin, vaikka tekstit tulevatkin minusta. Silti en halua, että minua määritellään jonkin kapean tekstin kautta. Vähän niinkuin käänteisenä tuohon ajatukseesi siitä, millaisen kuvan antaa ja onko se täydellinen.
Ja tosiaan, täällä on pääosin sen verran kiinnostavaa ja älykästä porukkaa, että olisi mukava tavata jossain. Tekstin takaa on niin vaikeaa nähdä ihmistä. Kuitenkin monet tekstit (-ni) kertovat minusta monia asioita, joita en ole kertonut kenellekään livenä. Sanotaanko, että netti on vain yksi ystävistäni, jolle kerron tiettyjä asioita. Minua ei kokonaisena täältä löydy, mutta ei löydy livenäkään.
Torontosta
11.2.2008 04:27
Minusta ei varmaan ole mitaan kuvaa kenellakaan. En ole kertonut isestani paljon mitaan, huomasin, ei silla etta olisin private person,en vaan ole sita huomannut tarpeelliseksi. Eika se ketaan kiinnosta.
millikan
11.2.2008 12:07
Kyllähän noita kuvia tulee, myös niistä ihmisistä jotka eivät suoraan itsestään paljoa puhu (hei vaan, Coco). Samaan tapaan kai minäkin omia juttujani kirjoitan, ei minua pelkästään blogia lukemalla voi hyvin tuntea mutta on siellä kuitenkin jotain.
noksu
11.2.2008 15:57
Musta ois kanssa kiva tavata monia kirjoittajia. On hauskaa huomata miten erilaisia ihmisiä sateenkaaren alta löytyy. Jokaisen blogissa on jotain täysin omaa ja kyllä ne aina jotain viestiä henkilöstä kertoo, ainakin murusia. Ja joskus blogit myös välittävät kirjoittajien ajatuksia vaikka ne eivät olisi niitä ensisijaisia ja päälimmäisiä ajatuksia niin ajatuksia kuitenkin ja hetkiä. Se on hienoa.
Itse taidan silti antaa aika erikoisen kuvan itsestäni, muttei haittaa, koska niin se menee oikeassa elämässäkin. :D
Aboa
12.2.2008 09:02
Coco, kyllähän ihmisestä muodostuu kuva myös sen perusteella, mistä hän puhuu, mihin hän kiinnittää huomiota, mitä painottaa ja mitä jättää sanomatta.