Kivien halkaisu kiiloin ei sitten onnistunut kovin hyvin. Itse poraaminen sujui yllättävän hyvin, niin että oikein ihmettelin, mitä ongelmaa koko jutussa voisi olla. Kun sitten aloin naputella kiiloja kiveen, se sitten paljastui. Kesäkeittiön alla oleva lohkare on rapakiveä, jonka ominaisuuksiin kuulu se, että sillä ei ole minkäänlaista murrossuuntaa, jota myöten se halkeaisi. Että minä vain hakkasin kiiloja kiveen ja kivi sanoi riits ja lohkesi (ehkä) hiukan tuolta ja jonkin verran täältä, ritisi ja suihki ja krolisi. Mutta mitään liki orgastishenkistä koko murikan halkeamista ei tapahtunut. ei niin, että hakkaisin kiiloja vasaralla vuoronperään ping-ping-ping, ja sitten yhtäkkiä kuuluisi sihinää ja lohkare avautuisi kuin turpea persikka. Ei, ei. Kiilat vain nahkeasti juuttuivat kiveen.
Sen verran sain lehtorin raivolla lohkaretta jyrsittyä, että saan lattiaa hiukan alemmas, mutta alun perin suunnittelemastani lattiatasosta jään viitisentoista senttiä. Täytyy tuumata, minne sen mitan saan kadotettua.
Sain myös väliseinät valmiiksi ja pupu maalasi ne värisävyllä, joka Pinotexin mielestä on avannonsininen. Koska laudoituslauta oli kovin karkeaa, kallis maali loppui kesken, kun jäljellä oli vajaa neliö seinää. Pitää ostaa uusi purkki pientä plänttiä varten. Harmitti.
3 kommenttia
mopsi22
28.9.2009 21:01
Täytyy sanoa, että sitä alkaa tässä iän karttuessa olla hieman katkera, ettei oikein osaa käsillään mitään tehdä. Aihio olisi perimässä kyllä, isä ja äiti kun ovat molemmat käteviä käsistään (no koko suku on, ei siinä mitään).
En ole vain koskaan ollut mukana tekemässä mitään (kermaperse jo nuoresta...). Nyt vanhemmin harmittaa sekin sitten...
...ei tule tämä nakkisormi itse puuhastelemaan mökillään mitään erikoisemmin, ellei sitten ala opetella :S
Joten kateellinen olen teille! Vaikka voisi kuvitella tuollaisen puuhastelun toisinaan käyvän parisuhteen päälle, eiköhän sillä ole kuitenkin suurimman osaa aikaa päinvastainen vaikutus :)
Aboa
29.9.2009 08:04
Mutta Samson, eihän kukaan opi jos ei kokeile..! Mekin aloitettiin ihan pienistä rempoista täällä kotona; opeteltiin tapetoimaan ja leikkaamaan jalkalistoja ja muita. Pikku hiljaa, kun taitoa karttui, uskalsi sitten tarttua isompiinkin haasteisiin. Ja koko ajan on kiva oppia uusia juttuja ja temppuja; että näin sitten halkaistaan kiviä ja näin tuetaan runko. Apuna ja neuvojana on onneksi rakennustaitoinen naapurin setä.
Ja ei tämä käy juuri ollenkaan parisuhteen päälle, päinvastoin. On kiva kun on yhteisiä haaveita ja toiveita ja ajatuksia, joita sitten kokeillaan toteuttaa - myöskin yhdessä.
mopsi22
30.9.2009 18:01
joo, kyllä tässä oon miettiny, ku haluisin isot kaiuttimet tuoda tähän kämppään, mutta ei kauniisti mahu, että josko sais semmosen kalusteen, johon ne menis. isi sano, ettei tee. aattelin, että mä teen sitte ite. isin välineillä, isi saa opettaa. se on niin kauan ku oon olemassa ollu, yrittäny miehistää mua ja opettaa näitä juttuja. nyt ois motivaatio vihdoin paikalla.
haluisin kyl oppii, mutta eipä kerrostalossa mitään tehdä. tykkäisin sillee terapiamieles värkkäillä pikkujuttuja ja toisaalta, tehdä sen ruokapöydän semmosena kun sen haluaa.