Kevät tuli

Kevättä pukkaa jo torpallakin. Viikonloppuna saatiin päärakennuksen kuistikin laudoitettua, joten suururakasta puuttuu enää kulmien kotelointi.

Koira oli onnellinen. Lumen alta oli paljastunut suunnattoman paljon myyränkoloja, jotka kaikki piti säntillisesti tarkistaa, nuuskuttaa ja kuopsuttaa. Illalla ötökkä oli niin väsynyt, että matkalla tupaan se tallasi itsellensä pesän viimevuotiseen heinikkoon ja nukkui siinä pahimman uupumuksensa pois.

Meidänkin reviiri laajeni hiukan, kun seurattiin pellon poikki kulkevaa ojaa ja huomattiin, että se katosikin metsään ja olikin puro. Minä olen hulluna virtaavaan veteen ja alan vastedes tehdä toiviomatkoja kuuntelemaan solinaa.