Keikka

Mitä mieltä olin Madonnan keikasta? Vaikea sanoa.

Likimain kaikki, joiden kanssa puhuin toistivat samaa; lavalle ei nähnyt. Sen suhteen ei ollut ilmeisesti kovin paljoa väliä, oliko liput A-, B- tai C-katsomosta. LiveNation oli onnitunut sijoittamaan lavan niin, että minkäänlaista nousevaa katsomoa ei ollut, vaan laskeva. Jossakin vaiheessa tympäännyin seuraamaan show'ta screeniltä, sillä silloinhan joku on valinnut minulle sen, mitä minun kuuluu katsoa. Silloin voin ihan hyvin olla kotonani ja katsoa telkkaria. C-katsomossa oli kuitenkin väljää ja kivaa. Ihmiset olivat iloisia ja mukavia, osa jammasi musiikin tahtiin ja kaikki hymyilivät. Koska tilaa oli, kukaan ei töninyt eikä kiukutellut.

Suurin osa lauluista oli Madonnan uudempaa tuotantoa, johon minä tahi pupu emme ole ollenkaan vihkiytyneitä. Biisit olivat ok, mutta vain sitä. Mielenkiintoista oli, että koko yleisö kohahti heti, kun rautarouva alkoi laulaa jotakin vanhempaa. Ja olinko väärässä, että esim. lp Confessions from the Dancefloor ohitettiin kokonaan?

Silti olin tyytyväinen, että olin siellä. Kun kerran tällainen tapahtuma saapuu Suomeen, kerrankin olin paikalla, enkä vain jälkikäteen voivotellut, että tuokin olisi ollut hieno nähdä. Pidin yhteisöllisyyden tunnelmasta. Pidin siitä, kuinka niin kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset olivat saapuneet paikalle. Kuinka kenestäkään ei ollut hämmästyttävää, että paikalla oli poikia, jotka pitivät kädestä poikaystäviään tai että kaksi naista suuteli keskenään. Pidin siitä, että sain laulaa mukana Vogueta. Pidin siitä, että kaikki lauloivat Like a Prayeria. Se varsinkin oli kokemus.

Hesarissa vaippaansa vilautellutta naista en sitten taas ymmärrä (http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1717696). Nainen kertoi, että tahtoo bilettää, ei jonottaa vessaan. Lähimmät kanssakatsojat varmaan innolla bilettivät mukana tämän kusen- ja paskanhajuisen fanin kanssa...