• Aboa

Kalkkiviivoilla

Toukokuussa tuli korjattua yhteensä 187 koetta, 11 uusintakoetta, 27 kirjallisuustutkielmaa, 162 kirja-analyysiä, 158 kirjoitelmaa, 7 uusintakirjoitelmaa, 4 lukudiplomia ja 89 kirjallista tuntikuulustelua. Vaikka kuinka lukukauden alussa yritän käännellä ja väännellä aikatauluja, vuosi toisensa jälkeen saan kaikkien palautuspäivät aina kasattua samoille päiville. Jos kävisi sellainen ihme, että joku luokka olisi tekstinsä kirjoittanut paljon aiemmin, tungen heille vielä jonkun harjoituksen, 'koska vielä näemmä ehtii'. Koen kroonista huonoa omaatuntoa siitä, etten kirjoituta oppilailla tarpeeksi. Riittääkö yseille vain yksi työhakemusharjoitus? Pitäisikö sittenkin opettaa myös cv? Kuinka tarkka lähdeluettelomallin täytyisi olla? Tahtoisivatko seiskat sittenkin kirjoittaa fantasiaa?

Ikään kuin ne lapset eivät koskaan enää opiskelisi ja kirjoittaisi erilaisia tekstejä...

Loman läheisyyttä ei oikein koskaan tunne. Tiedän, että loppuviikosta se alkaa, mutta sitä ei ymmärrä. Ei ole kihelmöivän kutkuttavaa tunnetta, että kohta tämä kaikki on ohi. Ei, minä vain kävelen kuin zombie, muistan tehdä tämän ja tuon, kirjoitan maahanmuuttajalle kielitaitotodistuksia haastatteluita varten ja entiselle oppilaalle suosituksen ulkomaista opinahjoa varten. Ajattelematta, vain kännykän kalenterimuistutukset apunani luovin läpi viimeiset päivät; taskussani piippaa jatkuvasti puhelin kertomassa, kuinka juuri nyt täytyy tehdä oppikirjatilaukset ja viimeistään eilen etsiä puheenpitäjä päättäjäisiä varten. Muistitko laskuttaa tukiopetustunnit? Palauttiko Joonas jo oppikirjansa. Kun suvivirsi on sitten laulettu, en tajua loman alkua ennen kuin vasta parin päivän päästä. Mitä? Saako mennä nukkumaan silloin, kun itse tahtoo..?

Tämä vuosi on ollut töissä todella raskas. Osittain syynä on apulaisrehtori, joka kipuilee oman burn-out-to-be:nsä kanssa. Hän on tunnollinen ihminen, joka tulee työpaikalle viimeistään seitsemältä ja lähtee siinä kuuden aikaan. Koska hän vaatii itse itseltään paljon, olettaa hän myös muiden niin tekevän. Töissä minä olen joutunut tulilinjalle vaatiessani, että opettajan työn täytyy mennä kunnallisen opetusalan työehtosopimuksen mukaan. Olen kategorisesti kieltäytynyt ilmaistyöstä, vaikkakin se olisi ollut 'oppilaan kannalta paras'. En tahdo kiskoa oppilaan parasta aina opettajan selkänahasta. Jos rahaa joihinkin toimiin ei ole budjetoitu, ei se saa tarkoittaa, että samat työt tehdään silti, mutta ilmaiseksi.

Toinen väsyttävä juttu ovat olleet seiskaluokat. Olen ollut yli kymmenen vuotta tällä alalla ja koskaan en ole törmännyt noin haastaviin luokkiin kuin kaksi kolmesta seiskastani on. Toinen luokka tulee alakoulusta, jossa ei ongelmille tavata tehdä mitään ja siksi oppilaiden väliset suhteet ovat solmussa. Kiusaamisjuttujen selvittely vie suhteettoman paljon aikaa ja voimia. Toinen luokka on ollut alakoulussa, jossa heidän luokanopettajansa on vaihtunut kahden vuoden aikana neljästi. Lapsilta ei kukaan selkeästi ole koskaan vaatinut isommin mitään tai laittanut heitä tekemään sellaista, mitä he eivät tahdo. Siksi lapsille oli järkytys, kun äikänope vaati kotitehtäviä tehdyiksi, jätti koulun jälkeen tekemään unohtuneita töitä ja ei näyttänyt jatkuvasti elokuvia, vaikka luokka kirjoitti oikein adressin sen tähden. Kun opettaja kertoi, ettei häntä isommin kiinnosta, TAHTOIKO Netta opetella pilkkusäännöt, vierustoverit parahtivat: "Sun on pakko tehdä niin kuin me halutaan, tai me hankitaan sulle potkut."

Kova työ tuli tehtyä luokkien kanssa, mutta nyt loppuvuodesta se alkoi kantaa satoa. Oppilaat oppivat tekemään työtä, osa jopa hyvin. Ristiriidatkin ovat jo unohtuneet, ja oppilaat tapaavat jäädä tunninjälkeen notkumaan luokkaan ja rupattelemaan vaikkapa näkemästään elokuvasta. "Opettaja, jos Voldemort on antagonisti, niin onko Dumledore sankari?"

Jos töissä alkaakin olla kaikki hyvin, väsymys on kova. Koskaan minulla ei ole ollut uniongelmia, mutta tänä keväänä maanantain vastainen yö alkoi olla hankala. Viime yönkin nukuin varapatjalla olohuoneessa, kun olin ensin pyörinyt sängyssä puoli kahteen asti ja pitänyt pupun unen ja valveen rajamailla. Tälläkään kertaa ei oikein mitään stressattavaa ollut, mutta uni ei vain tullut, vaikka sitä kuinka houkutti. Ja kun tiesi, että seuraavana aamuna olisi opetusta kahdeksasta kolmeen, alkoi stressata sitä, ettei nukkunut.

(Tiedän, työtunnit kahdeksasta kolmeen eivät kuulosta kovinkaan isolta, mutta uskokaa, seitsemän tunnin pitäminen putkeen on raskasta. Ihan totta!)

Ajattelin tänään lähteä salille töiden jälkeen, ja olin pakannut urheiluvaatteet mukaani töihin, mutta en jaksanutkaan sitten mennä. Hetken aikaa yritin siitäkin saada huonoa omaatuntoa itselleni, mutten sitten jaksanutkaan. Hittojako minun täytyy juosta kuntosalilla puolinukuksissa? Kun tässä muutenkin raavitaan laarinpohjia jaksamisen kanssa. Menen kun tahdon; nauttiahan siellä pitäisi!

Pupu on alkuviikon maalla. Hänellä on vain muutama tunti opetusta, ja siksi hän kulkee töihin torpalta. Kun on kevät ja istutusaika sekä piha täynnä markkinoilta ja taimivaihdoista tuotuja kasveja, täytyy hänen saada laitettua niitä maahan. Minulla on aika tylsää täällä kotona yksinäni, mutta ehkäpä apaattinen paikallaanolo tekee ihan hyvää. Tänään ajattelin maata sohvalla ja katsoa telkkaria. Ehkä, jos oikein päätän rehkiä, juon yhden oluen. Mutta vain ehkä. Muussa tapauksessa makaan vain.

11 kommenttia

Riquman1990

31.5.2010 21:36

"Kun opettaja kertoi, ettei häntä isommin kiinnosta, TAHTOIKO Netta opetella pilkkusäännöt, vierustoverit parahtivat: "Sun on pakko tehdä niin kuin me halutaan, tai me hankitaan sulle potkut.""

No, tohon ei kai voi todeta ku, et "Oho, hui ku pelottaa". Varsinainen koiranvirka kai toikin, äidin ja isin lellittyjen pikku kullannuppujen opettaminen... Millaset lapset, sellaset vanhemmat. Koita kuitenkin kestää niitä pikku hirviöitä, eiköhän ne kuitenkin joskus opi, et työelämässä ei tollasella asenteella pärjää.

Kolmoisritti

31.5.2010 21:52

Voisko joskus kannustaa ja innostaa eikä olla tosikkona vaatimassa? Opiskelusta tehdään kuolettavan tylsää. Kun ei muuten osaa. Oppilaita vois joskus opettaa ottamaan vastuuta omasta itsestään. Mitäovat laiminlyöntien seuraukset? Miksi opiskellaan (aivot kehittyvät!)? Jos ei kehitä tseään, jää vajaaksi omasta potentiaalistaan ja voi saada elämän, johon on tyytymätön 20 v päästä. Jokaisen tulisi maksimoida kykynsä ja sekin on jopa Raamatussa (maahan kaivettu talentti).

Kolmoisritti

31.5.2010 21:55

Sul on burn-out ongelmia? No mitä teet? ............................................................. vaihda mestaa.

Aboa

31.5.2010 22:35

Rakas kolmoisritti. Miten onnistutkin aina yleistämään ('Voisko joskus kannustaa ja innostaa eikä olla tosikkona vaatimassa?') Herrajumala, 'joskus'..! Mitä sinä tiedät minun pedagogisista ja didaktisista taidoistani?

Nermal

31.5.2010 23:22

Hurjat on työmäärät :O Eipä sitä aina edes tajuakaan, kuinka paljon opettajalla loppujen lopuksi on töitä oppituntien pitämisen ulkopuolellakin.

Kolmoisritti

1.6.2010 00:16

Mei oli yks ope joka oli hintti ja aina vaatimassa kaikenlaista. Mut loppujen lopuksi joku jäi koukkuun ja lähti opiskelemaan sitä, mitä tuo opetti ja pääty jonnekin-whatever-paikkaan opettamaan sitä yhtä ja samaa, mut must luovuus ei oo sitä. Tiedätteks te et on vaativia opettajia ja sit opiskelijat jää näitten vaatimusten orjiksi koko ikänsä ja yrittää täyttää noit mittareita kuuliaisesti koko loppuikänsä ja niist tulee hermoraunioita.

Joskus vois opiilaillekin kertoo et hyvä elämä tarkoittaa usein et on paljon hynää, miten tahansa sen sit saakin kasaan. Ilman työtä ei saavuta mitään. Köyhyys tarkoittaa kurjuutta ja aina sitä eikä muuta.

Kolmoisritti

1.6.2010 00:20

RELAX! RELAA! Tosiasia on et niitten kakrujen aivoista on vastuussa niitten pentujen vanhemmat ja ne ovat jo menettäneet pelin jo ennen kouluikää, jo ennenkuin koulu alko!!!! Opettaja ei voi enää muuta kuin parsia, mitä jä jälelle, jos edes sitäkään.

Riquman1990

1.6.2010 08:41

Kolmoisritti: Miten sä kuvittelet, et nää pikku kullanmurut tulee pärjään oikeessa työelämässä, jos niiltä ei koulussakaan koskaan vaadita mitään? Se ei oo todellakaan mitään "luovuuden" tappamista, jos estää mokomii pikku tuholaisii pistämistä luokkahuonetta paskaks.

Kyllä mun mielestä ton ikäsiltä voi vaatii läksyjen lisäks myös käytöstapoi... Tietysti jos vaatii likaa, ni sit tulee burn out, mut ei tässä siitä ollu kyse...

kesäpoika

2.6.2010 20:06

Opettajan työ on yksi niistä, joissa näkee yleiseistyneen markkinatalousajatuksen alkaneen koskea aivan kaikkea. Siinä kun ennen koettiin herranpelkoa, nykyään kaikki ovat vaatimassa palvelua ja kaikkia aloja tunnutaan pitävän palvelualoina lääkäristä poliisiin.

kesäpoika

2.6.2010 20:07

yleistyneen.. eikä minkään yleis eistyneen.. ÄÄH!

Aboa

4.6.2010 21:31

Wn minä herranpelkoa kaipaa, vaan sitä, ettei minulta tilattaisi mitään. Ei arvosanoja, ei lapselle räätälöityä koulutusta. Ja jos lapsi sanoo jotakin, mitä koulussa on tapahtunut, voisi silloin opettajaan ottaa yhteyttä ja kysyä, miten hänen mielestään juttu meni. Lapsen tarina voi olla hyvinkin värittynyt. Eilenkään ei kuulemma eräs poika polttanut, sillä hän oli niin äidilleen sanonut ja äiti uskoi. Että opettaja täysin aiheetta jälki-istunnon antoi.