Itäinen kaupunki

Viikonloppuna oltiin Helsingissä.

Lauantaina käytiin oopperassa katsomassa Taikahuilu, joka oli lagom. Ihan kiva ja sopiva, mutta vailla sen suurempia ulottuvuuksia, taituruutta tai ideaa. Onpahan tällä kertaa puettu laulajat osittain myyttis-suomalaisiin asuihin, korvattu Papagenan kertoma maja' termillä 'havumaja' ja aseteltu ihmiset seisomaan paikalleen ja laulamaan aarioitaan eleettä ja ilmeettä. Yhtään näyttävyyttä ei juttuun haluttu laittaa mukaan, vaikkakin sitä oli selvästi tahdottu muokata lapsikatsojillekin sopivaksi. Yön kuningatarkaan ei lopussa tuhoutunut, vaan pökertyi vain hetkeksi, virkosi ja katui sitten, kun kiltti Sarastro antoi hänelle anteeksi. Ei näyttämöilluusioita, ei magiikkaa, ei teatterin taikaa. Lagom bra.

Illalla mentiin Herculekseen istuskelemaan ja näin pari vanhaa ystävääni. Jonnekin lensivät elämän tuuliin, ja sieltä löytyivät seisoskelemasta. Illemmalla pyysin ystävällishenkisesti erästä huomattavan humalaista vanhaa setää suksimaan vittuun; hän kun oli jo kolmatta kertaa tuppautumassa meidän pöytäämme selittämään samaa, monipolvista tarinaa,jonka tarkoituksena lienee herättää kiinnostusta. Hän kehotti minua tarkistamaan asenteeni, minä kehotin häntä pukemaan ylle muuta kuin känniä, koska se ei sopinut hänelle. Hänen poistuttuaan käsin ihan oikeasti Todella Huonosta omastatunnosta, koska olisin varmasti voinut kuunnella häntä hetken, enkä pyytää saman tien poistumaan.

Hieman kolottaa sydäntä vielä tänäänkin. Ihan oikeasti.

Tänään kävelimme ympäri Krunikkaa ja Katajanokkaa ja kävimme katsomassa Pekka Halosen näyttelyn, pidimme pihaportin ovea auki pyöräilevälle Soininvaaralle ja menimme syömään Kolmeen kruunuun. Tilaamani valkosipulikana oli pedattu hiuspedille ja mainitessani siitä sain vapaavalintaisen jälkiruoan. Sitten ajoimme takaisin Turkuun.

Uudet kesärenkaat pitivät kovaa ääntä koko matkan.