Hahahahahahahah!

Lapsiparat! Tänään sain kahdeksisenkymmentä tutkielmaa. Olen niistä korjannut jo valtaosan - ja samalla seikkaillut netissä. Monenkin ipanan paperissa lukee 'Google saa kympin. Mitä sinulle pitäisi antaa?'

Mielenkiintoista, kuinka vuosi vuodelta raja oman ja jonkun muun tuottaman tekstin välillä tuntuu hälvenevän. Ajoittain lapset eivät edes tunnu ymmärtävän, miksi se, että leikkaa-liimaa-askartelee juttunsa suoraan netistä, olisi väärin. Saa nähdä, kuinka suuren huudon saan vastaani, kun kerron luokille hylättyjen suoritusten määrän.

Minulla on selkä aivan jumissa. Rakennettiin pupun kanssa mökillä aitaa, ja ihan yhtäkkiä selkää vihlaisi, enkä sitten viikonlopun loppupäivinä pystynyt mitään tekemään. Kumma juttu, en kantanut enkä nostanut mitään. Olin vain kyykyssä.

Tänä viikonloppuna ei tehty mitään taloon liittyvää. Pupu hääräsi kasvimaan kimpussa, muokkaili yrttimaan istutuksia ja perkasi mansikkaistutuksia. Minä, saatuani valmiiksi kuutisen metriä aitaa ja tyrän (?), makasin riippukeinussa ja nukuin. Kuinka ylimaallisen hyvä olo onkaan nukkua kolmen tunnin päiväunet! Aina välillä heräsin siihen, kun kärpänen kutitti nenää, koira tahtoi syliin tai varpuspöllö metsästi myyrää, mutta nukahdin aina välittömästi uudelleen auringonpaisteen ja lämpimän tuulen tuudittamana.

Se, kun pöllö rouskutti kiinni saamaansa myyrää viereisen puun oksalla, olikin sitten horror-kamaa. Katsellessani alas tipahtavia suolen- ja jänteenkappaleita aloin kiivaasti vastustaa luonnon kiertokulkua...

Tylsää kun ensi viikonloppuna ei päästäkään torpalle. Mutta kaipa tekee hyvää välillä nähdä muitakin ihmisiä. Ja edellisestä kansallisoopperakäynnistä on jo luvattoman pitkä aika.