Eka kerta

En ole koskaan ollut mikään kummoinen päiväkirjankirjoittaja. Teini-iässä tuli hetken aikaa jotakin kirjoitettua, mutta sekin oli aika ulkokultaista; kirjoitettu jotenkin sisäsiististi ja sensuroidusti jollekulle muulle.

Blogi ajatuksena kiinnostaa, koska se on jo valmiiksi julkinen. Kokeillaan, josko tällä kertaa tulisi kirjotettua enemmänkin.

Odotan hiihtolomaa. Olen opettaja samoin mieheni, joten meillä molemmilla on ihan oikeasti viikko vapaata näin kaamoksen jälkeen. Tarkoitus on olla mökillä koko viikko.

Siitä mökistä joskus tulikin kirjoitettua keskustelupalstalle, nimellä Vähemmistönikkarointia (http://ranneliike.net/arkisto.php?act=rthrd&thrdid=2414). Silloin etsittiin nimeä kantatilasta lohkottavalle tontillemme.

Ostimme siis vuosi sitten puolilahonneen torpan Satakunnasta ja nyt pytinki alkaa olla korjattu. Tuli hieno. Ihan totta! Jos joku tahtoo, voin laittaa näkyville ennen-jälkeen -kuvia.

Nyt pitäisi osata vain olla, mikä tuntuu oudolta, kun on ensin vuoden säästänyt joka liikenevän pennin ja kuluttanut vapaa-ajastaan jokaisen hetken torpan kunnostamiseen. Samalla sosiaalisten suhteiden hoitaminen on jäänyt vähemmälle. Niinpä, kun rakentaessa haaveiltiin mansikkakakkukutsuista ja saunailloista, ovatkin ystävät ottaneet askeleen sivummalle. Ymmärrän sen kyllä, ja meidän täytyykin alkaa tehdä jotakin.