Viimeviikkoinen melankolisuus alkaa kaikota. Tajusin juuri, että kesälomaan on enää 24 työpäivää. Tosin meillä ei ole varaa mennä minnekään minne tahtoisi, mutta yhtäkaikki, lomahan on sitä, ettei tarvitse mennä minnekään minne ei tahtoisi.
Viikonloppuna maalla piti tehdä vaikka mitä. En tehnyt, makasin vain ja nukuin liki 11 tunnin yöunia. Varasin kirjastosta Jean Untinen-Auelin uusimman, Maalattujen luolien maan, luin sitä ja hämmästelin, kuinka vähäiseksi kirjailija on päättänyt draamallisen jännitteen laskea. Kirjassa Ayla lähes yksinomaan kuljeskelee pitkin Lounasi-Ranskaa ja kerää kellukanlehtiä. Mutta viikonloppulukemisiksi tämä kävi hyvin.
Sain tänään pomolta hyvää palautetta ja vuoden alusta satkun lisää palkkaa työsuorituksen arvioinnin perusteella. Lisäksi oppilaskin kehaisi minua tänään, vaikkakin vahingossa. Tai ainakin minä otin sen kehuksi omalle opettamiselleni. Koulun käytävässä nimittäin eräs oppilaani luki kiivaasti terveystiedon kokeeseen. Otin häneltä kirjan ja kyselin sieltä täältä koealuetta muutaman kysymyksen. Kun selasin kirjaa, minusta alkoi tuntua, että minun opetukseni on paljon vähemmän vaativaa. Mainitsin oppilaallekin, kuinka minusta alkoi tuntua siltä, että äikänkokeet ja aiheet ovat paljon helpompia kuin vaikkapa juuri terveystieto. Oppilas katsoi minuun pöyristyneenä ja sanoi: "No ei todella, kun sun äikässä pitää ihan oikeasti tajuta se asia ihan oikeesti ja miten ne kaikki vaikuttaa toisiinsa." Hymyilin kävellessäni ruokalaan.
1 kommentti
cloudberry
3.5.2011 09:39
Hyvä, että alkaa tuntua valoisammalta. Mukavaa loman odotusta!
Minuakin kiinnostaa lukea Maalattujen luolien maa, koska aiemmat osat ovat olleet niin merkittäviä elämyksiä. Kaikissahan niissä on myös verkkaisuutta ja siinä sivussa oppii kaikenlaista kasvilääkinnästä ja muinaishistoriasta, mutta sääli, mikäli draamaa on hyvin vähän, kun kirja kuitenkin näyttää melko paksulta...