Diagnoosi

Parisen viikkoa on ollut outo olo. Kuin olisi itsensä ulkopuolella. Jossakin muualla. Pienessä maistissa koko ajan.

Ajattelin sen ensin olevan tavanomaista hulluuttani, mutta kun olo jatkui huimaukseksi, päätin perjantaina soittaa työterveyshuoltoon. Sain ajan heti, mikä hakattakoon aikakirjoihin merkiksi lopun saapumisesta. Normaalisti työterveyshuoltoon soitettaessa akuuttiaikakin on kolmen viikon päässä.

Lääkärisetä kuunteli sairaskertomustani ja tuli tulokseen, että minulla on ylirasituksen aiheuttamia flunssan jälkitauteja. Kännintunnekin johtui välikorvan ja siis tasapainoelimien blaablaablaa. Että en ole levännyt lentsua pois, vaan tehnyt töitä, ja nyt siis seuraukset tulivat. Lisäksi oikeaa kättä vaivaa remonttityön aiheuttama tenniskyynärpää.

(Milloinkohan toissaviikolla olisi ehtinyt levätä. Toim. huom.)

Lähdimme perjantaina taas torpalle ja pupu vahti minua kuin pöllö myyrää. Vaikka kuinka yritin salaa hakata halkoja tai kantaa kuusenrankoja, hän saapui yllättäen paikalle ja piti moraalisaarnan. Hyvä ettei takavarikoinut kirvestäkin.

Lopulta taltuin. Tänään päätin vain olla. Makasin kamarin sivustavedettävällä, luin Pirjo Hassista ja heiluttelin varpaita ikkunasta sisäänlankeavassa auringonpaisteessa. Yhtäkkiä alkukantainen riemu pulppuili sisältä ja olin Hyvin Onnellinen. Mies, jolla kaiken muun lisäksi on lämpimät varpaat.

Päivällä soitin vanhemmalle isosiskolleni. Hän kertoi kummipoikani kyselevän koko ajan, koska he matkustavat meidän seuraksemme torpalle. Hänen haaveissaan on ollut hakata halkoja kummisedän kanssa (kts. bloggaus 19.7.).

Laitoin kummipojalle tekstiviestin, jossa kerroin, että liiterissä odottaa sekä iso että pieni Fiskarsin kirves. Hän kirjoitti takaisin, että tulee välittömästi, kun äiti päästää. Mielenkiintoista, kuinka lapsi yhdistää toiveensa niin konkreettiseen asiaan. Uskon, että hän enemmänkin tahtoo, että joku kuuntelee häntä. On hetken aikaa olemassa tässä maailmassa vain ja ainoastaan häntä varten.

Iltapäivällä nuorempi isosiskoistani kävi kylässä kahden hauskan rasavillin lapsen kanssa. Hän toi meille suuren säkin omenoita sekä hyvää mieltä ja sai vastineeksi porkkanoita ja perunoita. Nuorempi rasavilli löysi mielestään ihanan kiven ja piti sitä suussa äitinsä poistamisyrityksistä huolimatta. Vanhempi villikko maistoi kaalia ja ihmetyksekseen piti siitä.

Torpan luonto on päättänyt aloittaa syksyn, vaikka pupu olisi mielellään jatkanut vielä kesää. Sananjalat aloittivat ruskan viime viikolla ja houkuttelevat pikku hiljaa koivuja kavereikseen.

Minusta syksyn tulo on oikeastaan kivaa. Luulen, että tänä talvena minun jalkani eivät palele.