Eilinen Delilah-musikaali oli todella onnistunut lopputyöksi. Vaikka sisällöstä ei sen suuremmin noussut ylös teesiä tai julistusta, oli ihan pelkkää viihdettäkin kiva katsoa. Käsikirjoittaja Suvi Kanniainen oli mielestäni onnistunut paitsi ohjauksessaan, myös käsikirjoituksessa. Ainoastaan ihan lopun tapahtumat alkoivat olla dramaturgisesti puuroa, ikään kuin innostus olisi vienyt tarinaa eteenpäin, mutta yhtäkkiä olisi tullut ongelma, mihin jutun päättää.
Roolitus oli hyvin onnistunut. Hienoa, että rooleihin oli löytynyt oikean ikäisiä ja hyvin laulavia näyttelijöitä. Varsinkin Salla Närän esittämä pornokaupan paha puuma sekä Tarja Vuolan elämäpakoinen leskirouva lunastivat paikkansa.
Lavastus oli nyt sitä, mitä lopputyöbudjetilla saa aikaiseksi, mutta se mahdollisti sen, että ohjaaja Kanniainen oli uskaltanut ottaa tilaa rohkeasti käyttöön. Turhan usein ammattiteattereissakin lavastetaan koko päänäyttämö, mutta ohjaaja tuo silti kaiken tapahtuman etureunaan noin neljän neliön alueelle. Mielestäni likimain vain Juha Malmivaara on ainoa suomalainen ohjaaja, joka kykenee alistamaan kaiken tilan käyttöönsä.
Mielenkiintoista oli myös kappaleiden valinta. Kuusikymmentäluvun suomalainen iskelmä oli hyvin valjastettu kuvittamaan tämän päivän suomalaisen pornokaupan maailmaa. Varsinkin ensimmäisen näytöksen lopettava laulu Sirkusprinsessa oli liki veret pysäyttävä valinta. Samalla kun pornokaupan omistaja kertoo olevan ajan esitellä uusi sirkusprinsessa, intimihierojat joutuvat kauppaamaan itseään keski-ikäisille lihaville miehille. Lauluista ainoa kritisoitava on mielestäni vain loppukappaleen valinta, mitä ei pelastanaut sinänsä kaunis taustaprojisointikaan. Grande finalen pitää olla grande, eikä pienestä lurituksesta tule muuta kuin kiukkuiseksi.
