Hassu viikonloppu!
Torpalle mentiin naapureiden kanssa perjantaina, mutta pupu ei ollut mukana, koska sillä oli koulutusta lauantaina. Oli tosi hassua nukkua kamarissa yksinään, sillä kumpikaan meistä ei ole ollut torpalla yötä ilman toista. Kyllähän uni tuli, ei sen suhteen ole ongelmia, mutta kukaan ei tehnyt iltarituaaleja mun kanssani. Laittanut kakluuninpeltejä kiinni, vaihtanut yövaatteita. Kukaan ei vetänyt minua kainaloonsa nukkumaan kesken kirjanluvun ja pohtinut ääneen, vieläkö pitäisi käydä pissalla vai onko olo jo niin sopivan lämmin ja raukea, ettei jaksa. Koirakin suhtautui pupun poissaoloon epäluuloisesti ja kieltäytyi - onneksi - nukkumasta minun kyljessäni. Se vain katseli minua pitkin kuononvartta ja luikahti omaan koriinsa.
Lauantai tehtiin töitä naapureiden mökillä. Heidän torppansa on yhtä laho kuin meidän silloin kun alettiin kunnostaminen. Lattia on antanut periksi, alimmat hirret pitää vaihtaa, ikkunat uusia... Mutta töitä tehtiin innolla, koska viereinen torppa - meidän - osoittaa, että kaikki on mahdollista.
Pihalle sytytettiin iso rovio, johon kannettiin seinistä revittyä puutavaraa ja niitä rikkinäisiä huonekaluja, joilla ei ole säilytys-, kierrätys tai keräilyarvoa. Ei tietenkään mitään arvokasta, vaan kaikkea sellaista vanhaa likaista ryjää, mitä taloissa pakkaa olemaan. Vaikka ylimääräisen tavaran polttaminen oli pakko tehdä, toisaalta tuntuu hirvittävältä kantaa tuleen toisen ihmisen elämää, muistoja, hankintoja. Mitä tuo rikkinäinen tuoli tietäisi? Mitä tarinoita liittyy tuohon pärekoriin? Miksi 70-luvun lopun kirjahyllystä on revitty irti ovet?
Iltapuolella pupu saapui torpalle ja syötiin, saunottiin ja rupateltiin - tosin vain hetken, koska jokainen oli niin väsynyt, ettei kauaa jaksanut valveilla olla.
Kuuntelin yöllä, kuinka talo nitkahteli lämpötilan laskiessa. Aamulla herätessä kaikki paikat olivatkin jäässä. Ruoho oli valkeana kuurasta, heinät olivat jäätyneet pystyyn, lammikoiden pinnalla oli riitettä. Metsä oli äänetön ja epäileväinen. Ymmärsin täysin, mitä äiti tarkoittaa myöhäissyksyn rauhallisuuden kauneudella.
