vaisua livenä

Miten nyt jo on maanantai. Viikonloppu meni hirveää kyytiä tekemättä erityisesti mitään.

Lauantaina käytiin Nassun kummipojan kanssa katsomassa Taikahuilua oopperassa. Ajattelin, että aika mitään sanomattomia sekä ooppera että kummipoika. Mutta jälkimmäisen suhteen käsitys parani seuraavan päivänä, kun hän vietti sunnuntaipäivää kanssamme. Ehkäpä oli vaan ujo, vaikka toki olemme tavanneet ennenkin.

Ooppera sen sijaan: sopraanoista ei juuri selvää ota ja kaikkien ääni ei edes hivellyt korvaa. Onneksi oli englanninkielinen tekstitys, josta voi tarkistaa sanat. Kaiken kaikkiaan koko esitys oli jotenkin vaisu, vai olenko tottunut vaan liian hyvään levyjä kuuntelemalla? Taikahuilun aariat kun ovat niin kuuluisia, että soivat radiossakin vähän väliä.

Ehkäpä live-kokemus voi joskus olla valjumpi kuin tallenne.

Tänään on harmaa arki, joka saa koko kaupungin tuntumaan kuluneelta ja kolkolta. Yksinäinen kukkakoju torilla, yksinäinen varis nokkii leivänmuruja, yksinäinen mummo vetää perässään ostoskärryään. Tihkusateessa.

Ja minua nukuttaa.