Tulin tänään poikkeuksellisesti bussilla töihin. Ihana sattuma: bussi oli puolityhjä eikä mitään meluavia koululaisia missään (sitten muistin että koulut ovat loppumassa)Kaikille riitti istumapaikka ja sai uppoutua rauhassa omiin ajatuksiin.
Yleensä (talvisin) aamubussissa on koululaisia, muutama vanhempi ihminen ja paljon työikäisiä naisia. Tänään oli yllättävän paljon työikäisiä miehiä. Tuli mieleen, että etelässä bussissa on yleensä myös työikäisiä miehiä – meillä nämä tuntuvat sotivan autokaistoillaan keskenään ja lapset, naiset ja vanhukset on tungettu busseihin.
Miksiköhän meidän miesten on niin vaikea käyttää busseja?
Itse kuljen huhtikuusta -marraskuuhun tavallsiesti pyörällä ja useimmiten työmatka onkin mukava. Kiirekin unohtuu metsän keskellä pyöräillessä. Tällä hetkellä työmatkan luonto onkin kukkeimmillaan. Tuomet ja kielot tuoksuvat, metsäorvokit tuovat väriä vihreyteen ja siellä täällä on muutama villiomenapuu ja sireeni muistuttamassa entisistä talon paikoista.
Bussissa tajusin miten paljon menettäisin jos kulkisin vuoden ympäri joka aamu sillä töihin.
