syrjintää

On helppoa ajatella, että Suomessa on tasa-arvoista ja suvaitsevaista ja kaikin puolin helppoa elää.

Tällä viikolla on kuitenkin ollut tiedotusvälineissä aika paljon esillä maahanmuuttajiin kohdistuva työsyrjintä. Se on paljon tavallisempaa kuin olen tajunnut.

Syrjintää on tietysti monenlaista ja osa siitä on niin hienovaraista ja taitavaa, että siitä ei koskaan voi tehdä mitään virallista juttua. Silti sekin on olemassa ja kohde sen tunnistaa, kuten on tarkoituskin. Sama koskee tietysti kaikkea syrjintää ja kiusaamista.

Koulukiusaamista pyritään estämään massiivisin kampanjoin ja se on hyvä, mutta entä muuta syrjintää, siis sitä mitä ihmiset kokevat kouluajan jälkeen. Valitettavasti emme muutu suvaitsevammiksi iän myötä.

Kovin harva uskaltaa tai haluaa työpaikallaan olla ihan avoimesti ulkona kaapista. Eri asia sitten on kuinka moni luulee olevansa kaapissa, vaikka todellisuudessa useimmat olisivatkin asiasta perillä. Ja mikä on itsesyrjinnän määrä ts. kuinka paljon minä itse ajattelen itseäni kohtaan diskriminoivasti, etten voi koska...
Itse en ole ollut kuin yhdellä työpaikalla avoimesti ulkona kaapista, niin että kaikki olisivat sen tienneet. Nykyisellä työpaikalla n. 70 hengen työyhteisössä arviolta vain kymmenelle olen ulkona, lopuille muka en. Osa ihan aidosti ei tiedä eikä välitä, osa varmaan tietää, mutta ei välitä ja sitten on se osa, joka kuvittelee tietävänsä ja jolle asia on jollain tavoin ongelma.

Mutta onko asia minulle ongelma? Puhun sujuvasti me-muodossa vaikkapa lomanvietosta, jos joku kysyy vaimosta, niin korjaanko? Käsi sydämellä, en aina. Ja joskus se on tuntunut jopa hyvältä, etten ole jäänyt kiinni.
Jäänyt kiinni!!!!
Mistä?
Siitä, että olen mikä olen.

Niin pitkälle heteronormatiivinen indoktrinaatio on siis uponnut, että on tilanteita, että ajattelen että homouteni loukkaa muita tai on muuten parempi esiintyä heterona. Niin kauan kuin koen, että homoudessa on millään muotoa jotain hävettävää tai salattavaa, en varmaa koskaan pääse ainakaan tietynlaisesta itsesyrjinnästä. Valitettavasti en liene ainoa.

Jos kerran homona itse diskriminoin itseäni tai kaltaisiani, miten voin olettaa, että muut eivät tekisi niin?
Jospa ensi kesänä outtaisin itseni vaikkapa priden merkeissä, tosin en ole yhtään kulkue/tapahtuma ihmisiä…
Sinänsä outtaminen täällä ranneliikkeessä kävisi helposti ja maailmanlaajuisesti. Tosin blogini lukijakunta on kyllä aika vähäinen, mutta sitäkin parempi: : )