Kehutaan

Pääsin tänään seuraamaan työkaverin koulutussessiota ihan sattumalta.

Ja vaikka hän on usein mainostanut olevansa hyvä kouluttaja ja saavansa hyvää palautetta, vasta nyt pääsin omin silmin toteamaan kuinka hyvä kouluttaja hän on!

Minua, kuten montaa muutakin työyhteisössämme, on tuo omakehu välillä ärsyttänyt. Hyvä itsetunto kun on hyvä asia, mutta on tuntunut, että tässä on kysymys jo päinvastaisesta.

Silti, nyt kun näin miten loistavasti hän osasi tehdä vuorovaikutuskoulutusta olin vaikuttunut.

Jäin myös miettimään, miksi ei saisi reippaasti välillä kehua itseään? Mikä siinä on niin pahaa?

Työkaverini on minua nuorempaa sukupolvea ja ehkäpä he pystyvät avoimesti antamaan tunnustusta itselleen ja toisilleen ilman että kyse olisi omakehusta. Tietysti joskus on myös paikallaan myöntää, että on asioita, joista ei ymmärrä mitään. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin tämän asian ymmärtää.

Ei tarvitse esittää tietäväisempää kuin on, kaikkea ei tarvitse osata selittää, jokaiseen kysymykseen ei ole pakko olla vastausta tai mielipidettä ja silti voi olla tyytyväinen itseensä. tai ehkäpä juuri siksi.