Kun yöllä herää syvästä unesta yhtäkkiä ja tuntee miten uni, äsken vielä niin syvä ja täynnä tapahtumia, on kadonnut ja tuntuu siltä, ettei mikään tuo sitä takaisin. Silti sitä toivoo ja yrittää, ehkä jos viilennän vähän, riisun peiton tai avaan ikkunan. Kun mikään ei auta ja vieressä unennäkijä tuhisee syvää ja rauhallista unta alkaa kaikenlaiset ajatukset hiipiä mieleen. Tai eivät ne hiivi, ne tulevat varoittamatta, yllättäen ja pyytämättä eikä niitä mitenkään saa karkotettua mielestä. Mieli käy läpi tekemiään valintoja; oli sitten kysymys koulu- tai opiskeluajoista tai työpaikoista. Miksi en lähtenyt vaihto-oppilaaksi tai opiskelijaksi, miksi irtisanouduin vakituisesta työpaikasta? Välillä koettaa tukahduttaa nämä ajatukset vaikkapa miettimällä uuden neuleen kaavaa ja väritystä, mutta eihän siitä mitään tule, mieli punoo kaikki hartaudella valitsemani langat uudestaan samojen aiheiden ympärille ja keksii vielä uusiakin, entistä nolompia muistikuvia. Vaikka koettaa karkottaa näitä ajatuksia ja muistikuvia lukemalla romaania, sarjakuvia tai tutkimuskirjallisuutta, mikään ei auta. Samat ajatukset kiertävät kehää aina yhä kiihtyvämmällä syklillä sylkien muisti- ja mielikuvia, joita ei välittäisi aamuyöstä katsella. Kun lopulta kaiken tämän kyllästämänä vaipuu horrokseen, ei se ole virkistävää unta, vaan jonkinlaista oman mielikuvituksen aiheuttamaa uupumusta.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
3 kommenttia
TeemuAleksi
20.1.2014 17:25
Hieno kirjoitus, jossa vahva ja samaistuttava tunnelma.
Harrastatko muuta kirjoittamista kuin blogia? Musta käytät kieltä hienosti ja sulla on myös monia hyviä näkökulmia asia-aiheisiin. :)
Kauneuspilkku
20.1.2014 20:28
Tänx! Mulla on fani :)), kiitos oikeasti. Olen kirjoitellut asiatekstejä, varmaan kohtalaisen paljonkin, mutta mitään fiktiota en ole kokeillut. Olen aika huolimaton kirjoittaja ja kielioppikin on vähän niin ja näin. Varsinkin täällä netissä usein vain kirjoitan miettimättä sääntöjä sen enempää. Toisinaan sentään korjaan kirjoitusvirheet, mutta aika usein en edes huomaa niitä. Eli vastuauksena, en kirjoittele muualla kuin täällä ja sitten asiatekstejä työn merkeissä. Fiktion kirjoittaminen kiinnostaisi, mutta tämä ilman mitään tekovaatimattomuutta, en koe olevani tarpeeksi luova tai, että minulla olisi mitään sanottavaa fiktion keinoin. Ei ainakaan vielä ole ollut.
TeemuAleksi
22.1.2014 01:51
Onhan se niinkin, että fiktion kirjoittamiseen tarvitaan tarina. Ei riitä, että osaa kirjoittaa. Novellin tai muun lyhyen kertomuksen saa kyllä jostain ihan pienestäkin aiheesta. Selaisesta, joita tulvii joka suunnasta. Tunnelmakin voi riittää aiheeksi, ei tarvita monimutkaista juonta.
Vaikka jostakusta, joka pyörii yön sängyssä eikä saa unta. Mitä se miettii. Miten ne mietinnät paljastaa yksi kerrallaan millainen ihminen se on. Se voi olla ihan tavallinen ja monelle samaistuttava. Tai sitten viimeinen pohdinta tai aamulla tehty teko paljastaakin jotain mitä ei osannut odottaa. :)
Kielioppivirheet ei musta haittaa ollenkaan tällaisessa kirjoittelussa, eikä niitä oo niin paljoa että se kiinnittäsi huomiota. Tunnelma ja asiasisältö on paljon tärkeämpiä kuin se, onko joku pilkku väärässä paikassa tai jossain kirjoitusvirhe.
Ite tykkään enemmän siitä, että blogeissa saa olla virheitä ja musta on myös jotenkin rohkeaa olla korjailematta niitä jälkikäteen. Sellaiset korjaukset on tietty erikseen, jos huomaa että jonkun lauseen muoto antoi asiasta väärän kuvan.
Blogi on päiväkirja. Sitä kirjoittaa ihminen. Ihmiset on virheellisiä, eikä kirjoita aina oikein. On ihan ok olla virheellinen. Se on kaunistakin. Virheitä ei musta tarvi salatta, eikä selitellä.
Viime aikoina oon itse piirtänyt. En koe oleani siinä kovin hyvä. Oli vaikea keksiä aiheita ja aloittaa, itsesensuuri oli liian isoa. Sitten joku viisas sanoi, että älä stressaa niistä kuvista. Nehän voi vaikka repiä kaikki samantien, ei tarvi näyttää kenellekään mitään. Yritä vaan täyttää mahdollisimman paljon paperia. Ihan sama mitä syntyy. Se neuvo tyrkkäsi mut jonkun näkymättömän rajan yli ja oon piirustellut kaikenlaista. Enkä repinyt yhtäkään.
Ei tietenkään tarvi kirjoitela mitään jos se ei kiinnosta, mutta siltä varalta että jos vaikka haluat, niin senkun alat tuottaa tekstiä, vailla kritiikkiä. Niitähän voi aina muokata tai hylätä kokonaan. Mun mielestä sulla on taitoa. :)