hajanaista

Viime aikoina on tullut pohdittua kaikenlaista, mutta kirjoitettua sitäkin vähemmän. Filosofithan pohtivat monenlaista mm. mikä on totta ja mikä ei. Mihinkään korkealentoisiin akateemisiin pohdintoihin en itse ole kuitenkaan ryhtynyt. Onpa vaan käynyt mielessä, että kukaan muu ei ehkä näe maailmaa, ”todellisuutta” samoin kuin minä. En toki voi tietää varmasti ja toisaalta tämä ruokkii ehkä turhan individualismin ja ainutkertaisuuden harhaa, ikään kuin minun ajatukseni ja pohdiskeluni olisivat niin yksilöllisiä ja ainutkertaisia, ettei niitä ihan samoja olisi miettinyt tuhannet ja tuhannet ihmiset ennen minua tai vaikka tällä hetkellä.
Joka tapauksessa kuitenkin minulle maailma näyttäytyy yhdenlaisena, Nassulle usein varmaan aika samankaltaisena, mutta kuitenkin ehkä erilaisena. Naapurin Villelle jo ehkä paljonkin erilaisena ja nimettömälle naapurin vosulle todellakin erilaisena. Jos yhden asunnon, yhden talon, yhden korttelin sisällä, ihmiset elävät omissa todellisuuksissaan omine käsityksineen siitä mikä on sopivaa, oikein, tarkoituksenmukaista tai järkevää, on ihme, että ylipäätään meillä on mitään toimivaa yhteiskuntaa.
Ja toisaalta onko meillä toimivaa yhteiskuntaa ja kenen ehdoilla ja miten, on taas oma kysymyksensä.