• Kauneuspilkku

Elämän rajat

Aboan blogi sai miettimään kuinka henkilökohtaisista asioista tänne uskaltaa lopulta kirjoitta. Siis uskaltaa siinä mielessä, että esim. valmiiksi ahdistuneena, pelokkaana joutuukin kohtamaan empatian sijasta jotain ihan muuta. Yksikin väärä kommentti voi olla kova paikka. Aboa kirjoitti hyvin omassa kommentissaan, että me olemme oikeita ihmisiä, joilla on oikeat tunteet – ja kyllä me vuodamme verta, nauramme ja itkemme Shakespearea lainatakseni, mutta toivottavasti emme kosta.

Olen huomannut, että tietoisesti tai alitajuisesti en ole kertonut omista asioistani kovin henkilökohtaisesti täällä. Ja tiedostan nyt, että tämä taustalla on ollut halu suojata itseäni ja tietysti läheisiänikin, jos mahdollisesti outtaan itseni täällä.
Jokaisen elämässä tulee hetkiä, jolloin on aika itkeä ja on aika olla surullinen. Reagoimme kaikki suruun ja ahdistukseen omalla tavallamme, osa avoimesti osa ei itsekseen miettimällä. Se, että joku kertoo avoimesti ongelmistaan, ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat keksittyjä tai hän kerjäisi sääliä tai toisaalta kestäisi ottaa vastaan mitä vaan.

Osa meistä pelkää niin paljon näyttää tunteitaan, että reagoi ikäviin asioihinkin kuin ne olisivat vitsi. Se on sääli, silloin ei ehkä koskaan todella käsittele asioita vaan kuittaa ne epämääräisellä mustalla huumorilla. Ja kyllä itselleen voi nauraa ja usein oman elämän ongelmista löytyy myös se huvittava puoli, mutta toisen elämän vääntämien vitsiksi on vaan jotain säälittävää.

Luulen, että useimmilla kuitenkin on empatiakykyä ja monet sitä onneksi myös näyttävät. Näin virtuaalisesti se tuntuu jopa helpommalta; sanat löytyvät helpommin kun ei ole kasvokkain. Hiljattain omalla isälläni todettiin eturauhassyöpä, ja vaikka tiesinkin valmiiksi, että kyseessä ei todennäköisesti ole mikään kuolemantuomio – tuli elämä yhtäkkiä kovin rajalliseksi. Nyt kun diagnoosista alkaa ollut muutama kuukausi, asiat ovat ikään kuin asettuneet uomiinsa eikä asia ole koko ajan mielessä.
Elämä jatkuu, kevät on taas tullut - tulevaisuus on kuitenkin aina tuntematon. Tänään on hyvä päivä. Hauskaa viikonloppua kaikille.

3 kommenttia

martin

27.4.2007 23:32

Elämä on rajatonta, jos uskomme niin.

audinkopoika

30.4.2007 17:24

Itse olen tämän ranneliikkeen blogin kokenut ihan hyvänä, voi kertoa sisimpiä tuntojaan joko suoraan tai kuvainnollisesti esimerkin avulla.
Kylläkään minulla ei ole, kuin muutaman kuukauden tuntuma tähän.
Sen olen huomannut, että monet kirjoittajat omaavat empatiakykyä, välittämisen taitoa läheisistään ja muista. Tämä on hyvä juttu.

Sinulle hyvää vappua ja audinkoisia kevään, sekä kesän hetkiä :)

Kauneuspilkku

4.5.2007 10:45

Kun kirjoittaa omia sisäisimpiä tuntojaan ottaa riskin esim. tulla loukatuksi, mutta se myös antaa paljon. Aurinkoisia päiviä sinullekin.