elämän kevät

En juurikaan kirjoittele tänne omasta elämästäni, siis arjesta, mitä tein tänään ja tai eilen tai toissa vuonna. Ehkä minulle blogi on enemmän vaan väylä purkaa ajatuksiani kuin kirjata tapahtumia elämästäni, vaikkei nämä mitenkään sulje pois toisiaan. Ehkä elämäni soljuu omaa tasaista tahtiaan pienen rauhallisen puron lailla, etten edes ajattele jokapäiväisiä asioitani sen kummemmin.
Olemme jo parin viikon ajan odotelleet mökkikauden avaamista, ensin ajattelimme mennä saarelle viime viikonloppuna, kun kuulimme, että jäät olivat lähteneet viimeisistäkin poukamista, mutta kylmä sää ei insipiroinut ja sama tapahtui tänä viikonloppuna uudestaan. päälle tuli vielä pieni flunssa, joten kotona istun ja yritän parannella itseni nopsaan.
Tämä flunssa on siitä lievemmästä päästä, joten oloilu kotona on suhteellisen mukavaa. Olen mm aloittanut uuden neuleen tekemisen. Sain hiljattain valmiiksi slipoverin, joka on ihan tyydyttävän näköinen, kehtaa pistää esim töihin päälleen, joten päätin lisätä vaikeustasoa saman tien huppariin. Neulominen on mukavaa puuhaa sitä voi tehdä periaatteessa missä vaan ja jäljen näkee heti. Nyt kun olen saanut hieman rutiinia, niin keskustellessa tai TVa katsoaessa voi tehdä yksinkertaisia juttuja sileää tai joustinneuletta esim. . Lisäksi homma on kiitollista, koska uusia haasteita voi ottaa sitä mukaa kun kehittyy ja mielikuvitusta riittää. Mutta jälleen yksi ennakkoluulo on päässäni: en neulo julkisilla paikoilla. Tiedän, että se on ihan vaan korvien välissä, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin neulova keski-ikäinen mies olisi – niin mikä?
Veneen vesillelaitto siis viivästyy, ehkä kuitenkin ensi viikonloppuna ollaan jo saaressa. Kevään ensimmäinen kerta on aina erityinen; täynnä odotusta ja toiveita. Jotenkin saa samanlaisen tunteen kuin nuorena, kaikki on vielä edessä ja nupullaan. Saariston luonto heräilee talviuniltaan ja saa seurata kevään puhkeamista, elämän ihmettä joka vuosi.