"Jokaisen on merkittävä jotain jollekin toiselle ollakseen mitään."
Sanat ovat kaikuneet takaraivossani muutaman päivän ajan. Elämä on tietyllä lailla solmussa, ratkaisujen tekeminen on vitkuttelua, syiden etsimistä. Perustelujen kaivamista, silti mitään ratkaisua ei haluaisi tehdä.
16 v samassa asunnossa - nyt kahden pitkän ja päättyneen parisuhteen muistot seuranani. Ahdistaa, masentaa. Ainoa mikä pitää mukana elämssä on työni, jonka koen itselleni merkittäväksi. En ole menettänyt kaikkea, vaikka menetin rakkaani 8v suhteen päättyessä. Huonomminkin asiat voisivat olla. Olisin voinut menettää myös työni ja sitä kautta myös kaiken muun...
Etsin suuntaa, etsin paikkaa - itseni olen onneksi löytänyt ;) Ainakin olen sinut itseni kanssa - kaapin ovet ovat olleet auki jo kauan.
Perimmäinen kysymys on kuitenkin siitä, mitä haluan elämältäni tässä vaiheessa? Uppoudunko työhöni entistä tiiviimmin ja puurran kunnes väsyn?
Tällä hetkellä vain ei jaksa itse uskoa olevansa mitään - en siis merkitse jollekin toiselle jotain...
2 kommenttia
smo
9.3.2012 07:05
Jos olisin suuri ajattelija, niin löytäisin tähän sanat, jotka ehkä avaisivat solmun. Vaan kun en ole, niin joudun uskomaan, että joku ajattelija on sellaiset sanat joskus keksinyt. Ne pitäisi vain löytää.
Minusta on kuitenkin niin, että itselleen pitää merkitä jotain. Se on tärkeää. Sitten voi nähdä, että jollekin toiselle kuitenkin merkitsee jotain. Ei ehkä kaikkea, mutta jotain. Ja oikeastaan ei ole uskonkysymys, onko jotain. Tosiasia vain on, että on. Sitä on tietysti vaikea joskus mielelle todistaa.
Terhola
10.3.2012 13:40
Ajattelen samoin kuin smo.