Omnium fidelium

Kulkua

Minulla oli tänä aamuna kauhea suonenveto jalassa ja toinen pohkeeni on edelleen kipeä. Saattaa johtua ylirasituksesta. Olin nimittäin Helsingin matkallani (to-la) käymässä Pornaisissa, jossa halusin kuvata Rönnvikin huvilan. Siellä kuoli isoisotätini v. 1931. Jouduin kävelemään (tai sain kävellä) useita kilometrejä. Kohde tuli kuitenkin kuvatuksi, joten olen tyytyväinen tässä suhteessa.
Eilen tulin kotiin niin, että ennätin iltamessuun tuomiokirkkoon.
Jouduin jättämään uuden tietokoneeni Helsinkiin huoltoon, sillä se oli mennyt aivan solmuun. Tämän takia kuljin illalla S:n ja kodin väliä (selvittääkseni uudelleenasennusta). Lopulta kuitenkin istuin turvallisesti kaakaon ja myöhemmin Fanta-lasilliseni ääressä S:ssa kuuntelemassa ja katsomassa euroviisuja - sikäli mikäli siltä valtavalta meteliltä jotain kuuli. Olihan tuo show! Arvasin jo etukäteen Norjan voittavan - äänestin omaa suosikkiani Islantia, joka sijoittuikin toiseksi. Mukavinta oli saada olla tuttujen kanssa yhdessä. Ensi vuonna toivottavasti jälleen!

Kiitän H:a, M:a, P:ä ja T:ta.



TURUSSA TAPAHTUU! DET HÄNDER I ÅBO!

Sateenkaarimessu huomenna 8.5.2009 klo. 18.00 TYKY:n kappelissa (Turun uimahallin takana olevalla sisäpihalla sisäänkäynti, vastapäätä suomenkielistä kauppakorkeakoulua).

Regnbågsmässa i Åbo imorgon 8.5.2009 kl. 18.00 i TYKY:s kapell (bakom Åbo simhall på innergården ingång, mittemot finskspråkiga Hanken).

Tervetuloa! Välkommen!

Kirkkokahvit tarjolla, kyrkokaffe serveras


loputtomiin kestää

Tänään olen säikähtänyt todella pahasti - rakas ystäväni putosi jokeen. Onneksi nyt kaikki hyvin - kuivat vaatteet, kuuma suihku ja lämmintä juotavaa auttoivat. Shokki toki vielä hänellä - kuten minullakin.

Kävimme iltamessussa. Se muodostui suureksi kiitospalvelukseksi Jumalan armosta. Hänen armonsa kestää ikuisesti - kiitos siitä, kiitos "uudesta" elämästä!




Kiitollisuutta

Lähes taivaallisen ihanaa melismaattista laulua tuomiokirkossa: Camerata aboensis loisti jälleen.

Olen ollut hyvin työllistetty kahtena kuluneena viikkona. Molempina olen ollut Helsingissä. Olen voinut auttaa muita ja saada itsekin.

Kevät on uudelleensyntymisen aikaa. Se muistuttaa meitä suuremmasta totuudesta: ylösnousemuksen totuudesta Herrassamme.


Imorgon tidigt till Helsingfors. Arkivarbete gällande släktforskning, besök till universitetet och regnbågshelgen med mässa hör till programmet. Träffar mina vänner. Hoppas något att glädjas över i dessa mina dystra tider.



Voiko sisäinen tuska enää kasvaa suuremmaksi ... kun on tilanteessa, jossa näkee suoraan edessään välinpitämättömyyden, tahdon vähyyden, itsekkäiden tunteiden ylivallan, rajoittuneisuuden ja suoranaisen sokeuden?

Jälleenkö minun on jaksettava yksin?

Nyt sydämeni vuotaa verta.