Minulla oli tänä aamuna kauhea suonenveto jalassa ja toinen pohkeeni on edelleen kipeä. Saattaa johtua ylirasituksesta. Olin nimittäin Helsingin matkallani (to-la) käymässä Pornaisissa, jossa halusin kuvata Rönnvikin huvilan. Siellä kuoli isoisotätini v. 1931. Jouduin kävelemään (tai sain kävellä) useita kilometrejä. Kohde tuli kuitenkin kuvatuksi, joten olen tyytyväinen tässä suhteessa.
Eilen tulin kotiin niin, että ennätin iltamessuun tuomiokirkkoon.
Jouduin jättämään uuden tietokoneeni Helsinkiin huoltoon, sillä se oli mennyt aivan solmuun. Tämän takia kuljin illalla S:n ja kodin väliä (selvittääkseni uudelleenasennusta). Lopulta kuitenkin istuin turvallisesti kaakaon ja myöhemmin Fanta-lasilliseni ääressä S:ssa kuuntelemassa ja katsomassa euroviisuja - sikäli mikäli siltä valtavalta meteliltä jotain kuuli. Olihan tuo show! Arvasin jo etukäteen Norjan voittavan - äänestin omaa suosikkiani Islantia, joka sijoittuikin toiseksi. Mukavinta oli saada olla tuttujen kanssa yhdessä. Ensi vuonna toivottavasti jälleen!
Kiitän H:a, M:a, P:ä ja T:ta.
3 kommenttia
sleepygay
18.5.2009 11:22
Yäh! Inhoan suonenvetoa! Varsinkin, jos se tulee nukkuessa. Minä ainakin menen ensin ihan paniikkiin, kun en unenpöpperösä tajua, mitä tapahtuu. Yöks!
Rokkihomo
18.5.2009 11:26
Ikinuoret ja iättömät tietty ottavat vaikka vähän magnesiumia purkista ja jatkavat useiden kilometrien kävelemistä tuosta vaan aina silloin tällöin.
martin
18.5.2009 12:30
sleepygay - minulle kävi juuri niin, että se tuli vielä nukkuessani. Tosi inhottava vaiva. Nyt ei onneksi enää tunnu.
Rh - Kyllä. Pidän kävelyistä, kuten tietänet. P.S. Kuulun sarjaan iättömät.