Omnium fidelium

Tänään hieno päivä.
Paljon jäätelöä.

Vieraita. Saksaa. Pitivät remontin tuloksista.

Ja TAAS! ???
Nukahdin sängylleni vaatteet päällä, iltatee odottamassa pöydällä...
Heräsin klo. 6.05 ja nousin ylös sammuttamaan valot. Jatkoin nukkumista yli yhdentoista. Olen ainakin jälleen levännyt todella paljon.

Olen hyvin hämmentynyt!

Miksikö?

a) Ajattelinko l i i k a a?
b) miten saatoin nukahtaa eilen - vaatteet päällä, valot päällä, tietokone päällä ja heräsin tänä aamuna!?

Und übrigens, ich habe die Salbe - vielen grossen Dank, herr H! - eingerieben.

Olen myös huolestunut yhden henkilön terveydestä. Lukemat eivät kerro hyvää. Toivon kovasti snb (muinaisegyptin terveys)!

Ette ehkä usko, mutta tänään olin ulkona - pyöräilemässä! Tunsin lievää kipua pyöräillessäni, mutta noustuani pois pyörän päältä, oli kipu tipotiessään. Taivaalle olkoon Kiitos!

Pyöräilin hitaasti ja mahdollisimman vähän voimaa käyttäen.
Kävin Turun vanhalla hautausmaalla. Otin valokuvan yhdestä vanhasta rautarististä, jonka epäilen olevan kaukaisten sivusukulaisteni hautaristi. He kuolivat jo 1800-luvulla. Niinpä risti oli melko huonossa kunnossa ja sen alapäässä ollut koristekilpi oli haljennut. Surullista - sic transit gloria mundi.
En käy hautausmailla juurikaan - ei ole siinäkään mielessä syytä, kun sukuhautamme on Itä-Uudellamaalla(, jonne on n. 230 km.). Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka pitävät siinä määrin hautausmaista, että ihan huvikseen tekevät niihin retkiä.
Tänään törmäsin lukuisia kertoja eri puolilla hautausmaan käytäviä yhteen nuoreen pariin, joka selvästi vain oli katsomassa hautakiviä.
Itse kävin isoisäni veljen ja tämän puolison haudalla, äitini pikkuserkun haudalla sekä äiiäi:n veljen haudalla.

Ensi viikolla on hautausmaalla esityskierros - saatan mennä kuuntelemaan.

En aseta kehenkään muuhun kuin Sinuun toivoni, isieni Jumala!
Olet täyttymykseni, kun toivon
Olet jo pelastukseni, kun romahdan
Olen Sinun
sylissäsi hyvä
sydämeni riemuitsee
Isä, Sinua rakastan!

Edellisesen bloggauksen kertomien jälkeisenä aamuna tarvitsin kaksi tuntia pelkästään sängystä nousemiseen ja sekin oli tuskan täyttämää.
Soitin ambulanssin.
Onneksi ei tarvinnut pukea päälle ja sain seistä ambulanssissa - kuten halusin.
Pääsin ensiapuun, jossa lääkäri otti heti vastaan. Kaksi injektiota ja paarikuljetus kotiin.

Toivun.