Edellisesen bloggauksen kertomien jälkeisenä aamuna tarvitsin kaksi tuntia pelkästään sängystä nousemiseen ja sekin oli tuskan täyttämää.
Soitin ambulanssin.
Onneksi ei tarvinnut pukea päälle ja sain seistä ambulanssissa - kuten halusin.
Pääsin ensiapuun, jossa lääkäri otti heti vastaan. Kaksi injektiota ja paarikuljetus kotiin.
Toivun.
7 kommenttia
Lellu
3.8.2007 18:57
selkäkivut lienee yksiä pahimmista. Tosi kurjaa. Eihän sulla mennyt nyt viikonloppu piloille? entäs onko sulla mitään särkylääkettä joka helpottaisi oloa? koitahan jaksella siellä, siinä asennossa mikä vähiten sattuu. Mä lähetän sulle ajatuksen muodossa paljon hyviä leffoja ja lehtiä ja tietenkin suklaata.
martin
3.8.2007 19:57
Lääkettä on, kiitos. Kiitos ajatuksestasi!
Tom Dooley
3.8.2007 22:31
"Hänelle lepo lempeä anna." - Olen tuon toteamuksen kuullut aivan toisessa yhteydessä, mutta se palvelee kyllä paremmin tätä tarkoitusta. Kaiketi sitä pitää ystäväni levätä? Ja jossakin vaiheessa kiskoa myös itsensä liikkeelle? Ei kai ne ambulanssien salskeat miehet alituiseen sinua kuljettele? Ja kyllähän sinua kaivataan "Ihmisten ilmoillekin" - uimaan ja saunomaan -- iloa tuomaan! Parane pian!
Kalle af
3.8.2007 22:58
Helande och hälsa till dig, broder!
martin
3.8.2007 23:21
Tackar hjärtligast er båda, Tom Dooley och Kalle af!
Lellu
4.8.2007 22:35
tulin katsomaan onko sun voinnissa tapahtunut edistystä. Ja tomppaa komppaan, pian olet taas liikkeellä!
martin
5.8.2007 00:13
Suuri kiitos, Lellu! Tämä päivä on ollut vaihteleva - edistymistä ja takaiskuja on ollut.
Kaikkea Hywää Sinulle!