Ette ehkä usko, mutta tänään olin ulkona - pyöräilemässä! Tunsin lievää kipua pyöräillessäni, mutta noustuani pois pyörän päältä, oli kipu tipotiessään. Taivaalle olkoon Kiitos!
Pyöräilin hitaasti ja mahdollisimman vähän voimaa käyttäen.
Kävin Turun vanhalla hautausmaalla. Otin valokuvan yhdestä vanhasta rautarististä, jonka epäilen olevan kaukaisten sivusukulaisteni hautaristi. He kuolivat jo 1800-luvulla. Niinpä risti oli melko huonossa kunnossa ja sen alapäässä ollut koristekilpi oli haljennut. Surullista - sic transit gloria mundi.
En käy hautausmailla juurikaan - ei ole siinäkään mielessä syytä, kun sukuhautamme on Itä-Uudellamaalla(, jonne on n. 230 km.). Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka pitävät siinä määrin hautausmaista, että ihan huvikseen tekevät niihin retkiä.
Tänään törmäsin lukuisia kertoja eri puolilla hautausmaan käytäviä yhteen nuoreen pariin, joka selvästi vain oli katsomassa hautakiviä.
Itse kävin isoisäni veljen ja tämän puolison haudalla, äitini pikkuserkun haudalla sekä äiiäi:n veljen haudalla.
Ensi viikolla on hautausmaalla esityskierros - saatan mennä kuuntelemaan.
7 kommenttia
sleepygay
5.8.2007 23:18
Minä olen kerran käynyt kiertelemässä hautasamaalla. Siellä oli jotenkin jännä olla. :)
audinkopoika
6.8.2007 00:01
Kiva kuulla, et vointisi on jo parempi. Olin jo huolestunut miten pärjäät...
Lellu
6.8.2007 21:08
niin minäkin, olen ollut huolissani susta. Tosi mukavaa kuulla, että oot jo päässyt liikkeelle ja ulos. Ootko sä tehnyt sukututkimusta vai kuin oot perehtynyt sukusi historiaan?
martin
6.8.2007 22:59
Kiitos huolenpidostanne - olen aivan otettu!
Lellu! Mitä tulee sukututkimukseen, on osasta pidetty kirjaa jo vuosisatoja, kokoava sukututkimus taas syntyi isoisäni toimesta 1920-luvulla. Itse olen täydentänyt tutkimalla kaikkia mahdollisia linjoja.
martin
6.8.2007 23:00
Hautausmailla on oma tunnelmansa.
Lellu
8.8.2007 10:47
mun puoliso on ihan hurahtanut sukututkimukseen. Mielenkiintoisia tarinoita löytynyt, kuten joku oli aikanaan myöhästynyt laivasta nimeltä titanic. Me käydään aika usein hautausmaalla, puolison isä kuoli syksyllä ja hauta on täällä. Samalla kävellään lähistöllä ja katsellaan kukkia ja kiviä. Jotenkin ahdistavaa nähdä kivi, jossa on sama syntymä ja kuolinaika. Varsinkin yöllä on tunnelmaa. Tosin yhtenä talviyönä piti äkkiä lähteä pois kun mua alkoi niin kovin pelottamaan.
martin
8.8.2007 14:13
Olin eilen hautausmmata esittelevällä kierroksella - kävimme vain vanhimmassa osassa ja siellä luonnollisesti valikoituja osia. Kierros kesti kuitenkin yli 2 1/2 tuntia. Olipa mielenkiintoista ja erittäin hyvin esitetty!
Sukututkimuksen parasta antia ovat juuri kertomukset. Niitä saa myös kytkemällä saamiaan tietoja yhteen - kertomuksissahan on aina pakosti juoni, joka on fiktiivinen osa kertomusta. Yhdistävä idea on siis kertojan luoma.