Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset tammikuulta 2007.

Hyvää

Kun olemme pahalla tuulella, niin helposti puramme sitä ulkopuolisiin ("lähdemme potkimaan mummoja"). Pahan tuulen poissaaminen voi onnistua muiden avulla, mutta heidän kustannuksellaan sellainen ei ole oikein. Yhden mököttävän saadessa toisenkin mököttämään olemme saaneet huonon ja pahan leviämään ja kukaan ei tule autetuksi.
On kovin ikävää lukea esimerkiksi tekstiä, jossa jossakin kiistassa ei edes pyritä ymmärtämään vastapuolien lähtökohtia.
Toisten huomioiminen on tehtävämme. Se ei ole helppoa: se saattaa olla meille vaikeaa, kiusallista tms. ja saatamme jäädä ilman kiitosta ja ilman huomiota. Toisen tyytyväisyyden ajatteleminen on kuitenkin usein jo täysin palkitsevaa. Sen lisäksi ne hetket, jolloin näkee toisten kiitollisuuden ovat sitäkin riemullisemmat.


Wo? Wo? Wo, wo?!!!

Wo treibt das berüchtigte Bündilein sein Unwesen? Wo?
Sag' mir, Schätzchen!

Hast Du für mich neue Hieroglyphen irgendwohin bemalt?

Und hast Du die vermeintlichen Feinde (oder gar schlechte Opersänger und -sängerinnen) mit faulen Bananen aus einer Kanone bombardiert? So als Zeichen ihrer Dekadenz?


Ei säry, ei katkea, ei häviä

Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.


Hurmaavaa!

On todella ihanaa tavata suuri joukko iloisia ihmisiä uimahallissa ja saada keskustella. Sen lisäksi olen erityisen iloinen siitä valosta, jota yksi kirkon työntekijä meille suo. Tämä hurmaava ihminen saa muutkin hymyilemään ja nauramaan. Tuollaiset avut ovat merkityksellisiä murheenlaaksossa vaeltaville. Ne tuovat lievitystä.




Essai: De l'amour

Mitä voi sanoa rakkaudesta?

Rakkaus liikkuu ja liikuttaa. Se ei ole kuollutta, vaan elävää, kuin liikettä joidenkin välillä. Rakkaus itsessään ei ehkä ole sanoin vangittavissa, mutta sen vaikutuksista voi kertoa.
Syvä rakkaus jotakin toista ihmistä kohtaan merkitsee pyrkimystä tuntea tuon toisen ihmisen lähtökohtia ja yrittää niistä saada aikaan hyvää; hyvää, joka sopii tuolle toiselle ihmiselle. Rakkaus näkee toisen.
Rakkaus ei myöskään pelkää mitään. Se näkee toisen niin kuin hän näyttäytyy ja pitää näkemästään. Sen takia rakastava jaksaa odottaa rakastettuaan eli sitoutuu häneen. Rakastava ajatellessaan, puhuessaan ja tehdessään hyväilee rakastettuaan. Rakastetun ilo on suurin ilo nähdä ja kokea; jo tämä tuntuu rakastavasta riittävälle.
Rakastava rientää itse ensin sovittelemaan ristiriitatilanteita niinkuin hän myös rientää viemään parhaan rakastetulleen.
Rakastava näkee ja arvostaa toisen antamaa vastarakkautta. Rakastava myös näkee asiat niinkuin ne annetaan - ja ajattelee niitä hyvällä kaikissa vaiheissa.


Egyptissä

Neljä päivää vietin pelkästään Karnakin temppelissä kuvaamassa minulle tärkeitä kohteita, jotka kaikki sijaitsevat turistien vähemmän huomioimilla alueilla. Pääsin myös kahteen turisteilta suljettuun alueeseen - ne olivat siinä määrin huonossa kunnossa ja kasvillisuuden ympäröimiä, että suorastaan pelotti kulkea siellä.
Länsirannalla kävin ainoastaan Medinet Habussa (Ramses III:n kuolintemppeli), jossa kuvasin sen yhteyteen rakennettua kappelia teksteineen.

Yksi aamupäivä oli varattu Denderan ptolemaiosten aikaisessa temppelissä käyntiin. Temppeli sijaitsee noin 60 kilometriä Thebestä (Luksorista) pohjoiseen. Retki tapahtui taksilla ja poliisisaattueessa. Täällä minulla ei ollut itselleni mitään erityistä kuvattavaa. Olen kuitenkin Saksassa ollessani kääntänyt juuri tämän temppelin tekstejä valtaisat määrät, joten oli ihanaa ja havainnollista nähdä temppeli itse. Paikan päällä avautuu eri temppelin osien keskinäinen suhde paljon konkreettisemmin kuin pelkästään kerrottuna - varsinkin kun kyse on hyvin monimutkaisesta rituaalijärjestyksen rakenteesta.
Loppiaisiltana kävin koptilaisessa kirkossa. Kirkko oli aivan täynnä ihmisiä. Palvelus kesti ilmeisesti yli kolme tuntia. Itse olin paikalla hieman yli tunnin. Samana päivänä oli myös autuaan sisareni muistopäivä, joten sytytin hänelle kynttilän.
Saamastani vihjeestä kävin juomassa kello viiden teen ylellisessä Old Winter Palacessa. Istuin siellä matkaseurani kanssa vanhassa siirtomaa-ajan tunnelmassa.
Kävin myös arabialaisessa basaarissa, jossa tutustuin yhteen liikkeenpitäjään. Hän oli hyvin avulias ja sain mm. hänen avullaan hiukseni leikattua.

Kuvausten yhteydessä olin pukeutunut egyptiläiseen gallabiyaan eli pitkään vaatteeseen sekä turbaaniin. Minusta on myös kuvia ne päällä. Egyptiläiset huusivat katujen varsilla "Egyptian, Egyptian!" mennessäni ohi. Suomeakin yllättävän moni osasi - ainakin sanoa "terve".

Jo hotellin ulko-ovelle ilmestyminen aiheutti heti "taksi!"-huudon. Taksit tööttäilivät merkiksi läsnäolostaan. Melu oli siis melkoinen - myös yöllä.
Käytin kuitenkin hevoskuskia liikkumiseen. Länsirannalle menin egyptiläisellä purjeveneellä - felukalla.
Kaduilla oli jatkuvasti muutenkin menossa jatkuva tarjoaminen. se oli ajoittain myös hieman rasittavaa. Missään muualla paitsi omassa hotellihuoneessaan ei ollut rauhassa. Temppeleissäkin olivat egyptiläiset vallanneet itselleen alueita, joissa he kertoivat suoraan sanoen aivan satuja kohteiden merkityksestä. Egyptologina minua tietysti harmittaa tämä. Tarinoistaan he vielä sitten vaativat juomarahaa.

Hiekkaa ei Luksorissakaan päässyt pakoon - ei myöskään egyptiläistä aikakäsitystä. Siitä tuleekin mieleeni muinaisegyptiläisessä kuolleiden kirjassa oleva loitsu, joka liittyy pieniin uschebti-hahmoihin (työläiset, jotka tuonpuoleisessa tekevät työt kuolleen puolesta). Siellä sanotaan hiekan kuljettamisesta itärannalta länsirannalle (ja päinvastoin).
...

Lentokoneesta laskeuduttuani polvistuin maahan ja kiitin Kaikkivaltiasta tästä matkasta. Hän siunasi matkaani - olen kovin kiitollinen!