Täysi työpäivä

Asuinhuone on jalkalistoja vaille valmis, keittiön puuhellan savuputki tuli (hella siirtyi hiukan ja siksi savu pitää johtaa sen takaa piippuun - saa nähdä, vetääkö koskaan..) ja minä käsittelin puuhellan fosforihapolla. Alamme molemmat elää vahvasti sittenkunissa. Sitten kun remontti on ohi, alamme harjoittaa sosiaalista elämää, Sitten kun remontti on ohi, alamme urheilla, tehdä kunnolla koulutyötä, käydä elokuvissa. Sitten ostamme digiboksin tai ainakin uuden tietokoneen. Laajakaistan. Harrastamme seksiä, ainakin. Sekin on väsymyksessä jäänyt.

Tänään koulussa oli kuitenkin kohtuullisen kevyt päivä, koska vietin koko päivän eri luokkien kanssa kirjastossa kuunnellen kirjavinkkauksia ja auttaen muksuja löytämään hyviä kirjoja.

Päivän suloisin tapaus oli Suomessa vasta vajaan vuoden ollut kiinalaistyttö, joka opettelee kieltä todella ahkerasti ja jonka silmät laajentuivat riemusta, kun löysin hänelle saman muumikirjan sekä suomeksi että kiinaksi. 'Minä voin oppia ja lukke ja tykätä samanaikan!'

Kaffetauolla tapasin kirjaston lähellä työskentelevän krapulaisen ystävättären (kts. aiempia viestejä mm. juhannukselta), joka elää erehdyttävästi parisuhteenomaisessa ihmissuhteessa ja ihmettelee, miksi taivas ei vielä olekaan tipahtanut, koska niin kuuluisi tapahtua tämänkaltaisissa mahdottomissa tilanteissa. Hänen mielestään hän ei kuitenkaan asu miehensä kanssa yhdessä, vaan mies asuu hänen luonaan. Siinä on kuulemma suuri ero.

Puhuimme hänen kanssaan myös ensi kesän häistä ja hän ehdotti erästä kaunista tilaa ja ottipa vielä kesken työtohinoitaan selville, mitkä sen kustannukset olisivat, saipa vielä kiristettyä hintaa alaspäin. Minä olen paikasta kovin innoissani, mutta pupu ei ole lukaalia nähnytkään. Täytyy kiireenvilkkaa kiidättää hänet katsomaan sitä ja ihastumaan.

Nyt odottelemaan Rooman alkua. Kivaa!