In my solitude

Kesäpoika kirjoitti edelliseen bloggaukseen kommentiksi, että siinä vaiheessa kun ystävät tuntuvat velvollisuudelta, vaatii itseltään liikaa.

Juttu ei ole oikeastaan siinä. Mulla ei oikein ole velvollisuusystäviä, mitä nyt jotkut kaverit töistä. Ystävyyssuhteiden kuivahtaminen johtuu siis muista syistä.

Luulen, että parisuhteessamme (5,5 vuotta) ollaan tultu siihen vaiheeseen, että enää ei haluakaan olla vain ihan kahdenkesken. Pitkään riitti pelkästään pupun seura, mutta nyttemmin on sellainen olo, että haluaa myös muita kontakteja.

Ei niin, etteikö pupun seura kelpaisi. Kivaa meillä on <leveä virnistys> mutta kaipa ihmissihteiden anatomiaan kuuluu alun tiivis yhteiselo ja sen jälkeinen osittainen palautuminen sosiaalisuuteen. Mutta kun niin pitkään on laiminlyönyt osaa kaverikontakteista, on vaikeaa saada aikaiseksi aloittaa uudelleen.

Ja uusien ystävien hankkiminen - se se vasta vaikeaa onkin! Luulenpa, että kaikkein mielenkiintoisimmat uudet ihmiset olen tavannut tämän vuoden aikana täällä Ranneliikkeen blogisivulla. Olisi kyllä hauska tavata joskus livenä kaikki! Katsoa, että miltä näyttääkään Sleepy, kesäpoika, Tui ja monet, monet muut!