taksvärkki

Tänään on taksvärkkipäivä

Muistan omasta kouluajasta, että taksvärkki oli jännä juttu. En kyllä ajatellut tekeväni mitään kehitysyhteistyötä tai muuta merkittävää. Oli vaan jännää olla poissa koulusta, en edes muista missä sitä taskvärkkiä tehtiin tai minkä vuoksi ja kuka sitä organisoi.
Jotenkin silloin kaikenlainen brändääminen oli aika vähäistä, vasta aikuisena sain tietää, että esim. koulun tukioppilaat olivatkin Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluttamia ja koko toiminta se organisoimaa. Samoin kuin ne ala-asteella saadut hammasmukit. Minulla oli oranssi missä luki ”harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikot lannistuu”

Mutta taksvärkistä: lukion ykkösellä sitten ostin vapaapäivän itselleni, muistaakseni se minimikeräyssumma oli 15 mk. Maksoin sen omasta pussista ja liftasin Turkuun, joka oli mielestäni iso kaupunki.
Oli kaunis kuulas syyspäivä, niin kuin tänään. Halusin vaan kierrellä kaupungilla ja aistia ”suurkaupungin”. Sen päivän aikana ensi kertaa tajusin kuinka pieni se on. Kävellessäni kaupungilla, olin aivan huomaamatta kävellyt liikealueen ulkopuolelle keskelle jotain kerrostalolähiötä. Silloin päätin, että ei, tämä kaupunki ei oo mua varten. Muistan miten pettynyt olin rumiin uusin taloihin, kun kyseessä oli kuitenkin Suomen vanhin kaupunki.

Hassua mitä kaikkia muistoja sitä tuleekaan mieleen, yhdestä sanasta.

Taksvärkki on hyvä asia ja ainakin tänään radiossa haastellut nuoret olivat hyvin perillä avustuskohteista.