Mitä tekee pieni ihminen eurokriisissä? Kuuntelee uutisia ja ahdistuu? Kun ei ole huomattavia säästöjä, niin mahdolliset tulevat tappiotkin tulevat olemaan aika pieniä, mutta tietysti jos ne pienet säästöt sulavat näissä valuuttasotkuissa, niin harmittaahan se.
Kun asiaa on vatvottu nyt jo vuosia, tuntuu uskomattomalta, että kriisi vain pahenee eikä ratkaisuista ole tietoakaan. Mikään I told you so – tyyppinen kommentti ei paljoa lohduta, siitä ei revi edes vahingoniloa. Poliitikkomme ovat vain ihmisiä ja eipähän politiikassa pyöriminen ole heistä välttämättä tehnyt sen suurempia ajattelijoita, laskelmoivimpia varmaan kyllä.
Kaiken kaikkiaan politiikka ei enää jaksa kiinnostaa. Ehkä omat asiat sitten ovat edelleen niin hyvin. Minulle on ihan sama kutsutaanko parisuhdettani rekisteröityneeksi tai avioliitoksi. Jos jollekin on tärkeää varata joku sana johonkin käyttöön - siitä vaan. ja samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuskaan ei minusta ole tämän maailman eikä edes valtakunnan suurimpia tasa-arvo-ongelmia.
Marraskuu oli tavanomaista lämpimämpi ja majavat ovat lisääntyneet Suomessa, uutisia nämäkin.
1 kommentti
martin
2.12.2011 11:03
Lopulta kiinnostava yleensä pelkistyy absoluuttisimmin tosimpaan kokemaamme ja tietämäämme; asioihin, joiden olemassaolo ei riipu meistä ja meidän väittelyistämme. Sen tien päässä on - uskon - Jumala, joka taas onkin lopullisin valinta.