Eilisessä hesarissa oli toimittajan sivujuttu suunnilleen otsikolla "Suomi siirtomaavalta". Jutun idea oli se, että Suomi liityttyään EUn jäseneksi kuuluu nyt samaan porukkaa niiden maiden kanssa, jotka ryöstivät siirtomaita vuosisatojen ajan.
Näitä maita voidaan pitää ainakin osittain vastuussa nykyisten kehtiysmaiden ongelmista. Tämä puolestaan velvoittaa meitä ottamaan lisää maahanmuuttajia ja pakolaisia ja lisäämään kehitysapua. En vastusta ollenkaan pakolaisten ottamista enkä kehitysapua,
mutta Suomen pitämisträ siirtomaaisäntävalitona vastustan. Kyse on kuitenkin paremminkin päinvastaisesta. Suomi oli vuosisatoja käytännössä myöhemmin maailman omatuntona itseään pitäneen Ruotsin siirtomaa, seikka mikä vieläkin näkyy mm, siinä, että ruotsi on toinen maamme virallisista kielistä.
Vuosisatojen ajan suomalaisten selkänahasta raavitut verotulot laivattiin kuninkaalle Tukholmaan. Myöhempi kansalinen historiakirjoitus on yrittänyt nähdä Suomella olleen jonkinlaisen erityisaseman, tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ne harvat ylimykset ja ylimyssuvut, jotka olivat suomalissyntyisiä toimivat Ruotsissa omaa eivät mitään kansallista etuaan edistäen, käsitettä Suomi ei ollut edessä olemassa. Suomi oli eri keskenään riitaisten heimojen asuttama alue, jolle valloittajia tuli sekä idästä ja lännestä.
Kaikenlainen puhuminen Ruotsi-Suomesta tai Turusta "Suomen pääkaupunkina" on historian vääristelyä. Turun piispaa on pidetty merkittävänä "kansallisena" johtajana. Hän puolestaan edusti toista kansan kuppaajaa, katolista kirkkoa, jonka veroja roudattiin aina Italiaan saakka. Se, että ruotsalaiset eivät oonnistuneet tuhoamaan suomalaisia kuten euroopplaiset tuhosivat intiaanit, riippuu varmasti siitä, että olimme kuitenkin kulttuurisesti ja geneettisesti hyvin lähellä toisiamme ja esim. mitään vastaava kuin intiaaneille kohtalokkaiksi muodostuneita eurooppalsiten levittämiä epidemoitoita (joille heillä ei ollut vastustukykyä) ei päässyt syntymään. Ja tietysti olihan suomalaisesta talonpojasta enemmän hyöytyä terveenä ja työkykyisenä.
Ruotsaliasten alistamispolitiikka on näin jälkikäteen arvioituna kuitenkin toiminut loistavasti; meillä puhutaan pohjoismaisesta yhteisöstä ja yhteisistä arvoista ja jopa yhteisestä kielestä - ruotsi - silmät kirkaana. Virossakin muistellaan Ruotsin noin sata vuotta kestänyttä miehitystä erityisellä lämmöllä.
Suomettumisella tarkoitettiin aikoinaan meidän nöyristelevää suhtautumistamme Nuevostoliittoon, mutta suomettuminen on alkanut paljon ennen Neuvotoliittoa ja toiseen suuntaan. Täällä vaan vaalittiin jotain mytologiaa Suomen herttuakunnasta Ruotsin osana. Siinäkin kyse oli hallitisijasuvun keskinäöisestä dynamiikasta eikä Suomen maakuntien itsenäisyydestä. Häivähdys tämän päivän globaalia suomettuneisuuttaasennetta näki
Vancouverin olympialisten avajaisesissa. First nations, nuo joista käytin aiemmin virheellisesti nimitystä intiaanit kuten meille koulussa opetettiin, toivottivat koko maailman tervetulleeksi mailleen Vancouverin olympialaisiin. Suht irvokasta Kanadalta, joka jatkaa brittiläisen imperiumin perinnettä, jonka ansioista alkuperäiskansat lähes kuolivat sukupuuttoon. Avajaisnumerona toki kiva etninen ripaus,
käytännössä alkueperäiskansat ovat lakanneet olemasta Kanadassa kuten muuaallakin.
