Blogissa voi helposti ”outata” itsensä tajuamatta edes, että tekee sen. Tosin minun blogillani ei ole kuin noin viiskyt lukijaa, joista suurin osa varmaan toisia blogaajia. Silti sitä miettii kuinka paljon itsestään kertoo.
En kuulu niihin, jotka haluavat julkisuutta ja kertovat kaiken mahdollisen mahdollisimman väritetysti ja eipä minun nykyisestä elämästä kovin kummoisia otsikoita revittäisikään. Entinen elämä Groucho Marxin kulunutta lainausta Doris Daysta mukaillen, ennen kuin menin naimisiin ja minusta tuli neitsyt, on toinen juttu.
Seksielämääni en halua julkisesti repostella, se kuuluu vain HöpöNassulle (pitäisiköhän Höpö ottaa tuosta pois?) ja minulle. Myöskään työpaikasta ei viitsi kirjoittaa sen oikealla nimellä. Ei siellä mitään valtiosalaisuuksia käsitellä, mutta voinpahan ainakin säilyttää illuusion itselleni, että olen siellä osittain kaapissa.
Mutta lukeekohan joku tuttu tätä blogia, tietäen, että kirjoittaja olen minä? Nassulle (nyt ilman höpöyttä!) olen maininnut, että aloitan blogin. Hän ei tainnut rekisteröidä sitä erityisesti ja minä en sittemmin ole mainostanut näitä kirjoituksiani. Jotenkin tuntuisi siltä, että tässä mun päiväkirja, lue!
Mutta tutut ja tuntemattomat, oikeasti kiva kun joku lukee! Koska turha teeskennellä, että kirjoittaisin vain itselleni julkista blogia, jota saa myös kommentoida. ( täällä on myös vaihtoehto ei julkinen ja ei kommentointia)
Silti en tiedä näistä tilastoinneista, että mitä virkaa on aktiivisimmat ja luetuimmat osioilla, ei kai tämä ole kilpailu?
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
4 kommenttia
kesäpoika
9.2.2007 19:21
Munkin blogilla oli alussa jotain viitisenkymmentä lukijaa, vai oliko se kuusikymmentä.. Mun etu oli olla keskustelun puolelta enestään tuttu. Sen jälkeen lukijamäärät on koko ajan kasvaneet, nyt jo kolminkertaisiksi. :) Kestää hetken, ennen kuin lukijat löytää uuden blogin seurattavakseen. Minä ainakin luen sinua. :)
Ei isot lukijamäärät oo mikään itsetarkoitus. Nää ei oo kaupallisia tuotoksia. Jos ajatuksiaan ei halua jakaa, niin sit ne kuitenkin kirjoitetaan sinne pöytälaatikkoon, eikä tänne. Mutta tuskin kukaan kirjailijakaan tosissaan väittää, ettei haluais kirjansa myyvän hyvin ja olevan pidetty. Sama kai se on täällä.
Ekojen kirjoitusten jälkeen seurasin kävijämääriä tiiviisti ja se oli aika pelottavaa. Melkein kadutti, et mitä mä nyt olen mennyt tekemään, kuka vaan voi nähdä nämä. Sittemmin siihen tottuu, eikä sitä näkyvyyttä ajattele. Sit voi rentoutua kirjoittajana kirjoittamaan ihan juuri siitä, mistä aidosti haluaa. :) Muuten koko blogissa ei oo mitään järkeä.
coco
10.2.2007 03:27
Mina luen mielenkiinnolla. Muitakin on mista pidan.
Kauneuspilkku
12.2.2007 08:34
Moi Kesäpoika ja Coco, luen myös teidän blogejanne, vaikka en ole tainnutkaan mitään kommentoida. Välillä tulee sellainen rimakauhu kommenttiin, että mitä minä nyt tuohon sanomaan, siihenkin pätee varmaan sama kuin blogaamiseen, että ei kannata ihan hirveästi pohtia. Vähän niinkuinn kaveria moikkaisi.
Kauneuspilkku
12.2.2007 11:15
Niin ja sen verran vielä, että sinänsähän ei ole niin väliä "pääseekö" jollekin suosituimmuuslistoille. Vastakaikua on kiva saada kuitenkin näihin sepustuksiin. Ja nimenomaan muuta kuin kaikua omista ajatuksista...