Lapissa ensilumi on jo satanut, Euroopassa on helteitä, Helsingissä tavallinen syyspäivä. Joka hetki syntyy uusi ihminen jossain päin ja joku kuolee, klick, klick, klick
ja täällä minä klikkaan tietokonettani. Oma todellisuus on se mitä kautta kaiken jäsentää. Vaikka kuinka kulkisi samoja katuja kuin joku toinen, niin samat kadut, talot ja ihmiset näyttävät kuitenkin jokaiselle erilaisilta. Voimmeko koskaan lopulta ymmärtää toista, koska jokainen asia tieto, tarina, ääni, kuva ja kokemus on lopulta henkilökohtainen ja oman tulkintamme tulos.
Maailma on yhtä aikaa ihana ja kamala, selkeä ja monimutkainen, tylsä ja jännittävä. Elämä on.
2 kommenttia
martin
12.9.2007 18:31
Niinpä! En voisi yhtyä Sinuun enemmän ... sikäli kuin oikeasti(kaan) Sinua ymmärrän.
Kauneuspilkku
12.9.2007 19:07
Ainakin sinulla on samanalinen käsitys asiasta, mutta mitä todella on "ymmätäminen"? Se, että sanomme ymmätävämme ystävää, rakasta tai muuta tärkeää ihmistä, ei vielä tarkoita, että kokemuksemme olisi sama, että tulkintamme maailmasta olisi sama.