kultareuna

Mökillä huomasi miten pitkällä kevät jo on. Vaikka saaristossa kevät yleensä etenee hitaasti, niin torpan pihalla, siellä ahon laidalla, kukki metsämansikka.

Aivan meren rannassakin kukki jo puolukat. Ehkäpä saamme kotimaiset marjat jo Juhannukseksi. Tämä oli nyt sitten tarkoituksena nähdä ilmastonmuutoksessa jotain hyvää, niin kuin se pilven kultareuna.

Vanhaa puutarhaa tutkiessa kyllä huomaa miten paljon on vielä tehtävää. Mutta viimekesäinen raivausoperaatio ei ollut suinkaan mennyt hukkaan, nyt päinvastoin into kasvaa. Viime kesänä kesken kasivakauden leikatut pensaatkin olivat ponkaiseet uuteen kasvuun, vaikka periaatteessa niiden olisi pitänyt kuolla tai jotain. Ja sinänsä hauska huomata, että puutarha-asiantuntijoiden tee sitä silloin ja tätä tällöin -jutut eivät sitten aina pidä ihan paikkaansa. Toisaalta esim. Viherpiha –lehdessä kyllä neuvottiinkin leikkaamaan tiettyjä puita nimenomaan kasvukaudella, jotta nämä ehtivät korjata vauriot.

No, pitää sitten siirtää ne puskat pois, koska tarkoitus on, että puutarhassa on muutakin kuin juhannusruusua ja mustaa viinimarjaa. Ongelmana on kuitenkin isän ja äidin hillitön halu istuttaa puita ja oikeastaan muutakin täysin vääriin paikkoihin. Vaan minkäs teet, kun on heidän pihastaan kuitenkin kysymys.

Oman mökin perustuksia olisi tarkoitus alkaa tekemään. Luonnonkivistä on tarkoitus saada aikaiseksi ja odotettavissa onkin ainakin hikeä ehkä vähän kyyneliäkin. Toivottavasti ei kauheasti verta kuitenkaan.