"kiitos hyvää"

Miksi useimmiten vastaan "Kiitos Hyvää", kun kysytään mitä kuuluu tai miten voin? Mikä tämä tarkemmin määrittelemätön "hyvä" on? Sitä en osaa itsekään kyllä usein määritellä, mutta tuntuu, että hyvästä on tullut joku perusolotila. En oikein osaa eritellä mikä on erityisen hyvästi ainakaan ilman, että joudun selittelemään pitkästi ja pitkästyttävästi.

Hyvä kun kuitenkin on aika väljä määre. Mikä on "hyvä Joulu", jota toivotetaan? Tai "Hyvä elämä"? Lienee aika henkilökohtaisia juttuja…

Joskus kun on kipeänä tai on muuta erityistä harmia/huolta pystyn sentään sanomaan kaikenlaista, mikä tarkoittaa, että ei niin hyvää. Siis pystyn sanomaan ainakin joillekin ihmisille. Useimmille sanon kuitenkin aina, että kiitos hyvää.

En edes muista milloin tämä "hyvän kuuluminen" tuli vallitsevaksi. Joskus opiskeluaikanani - eli ei niin kovin kauan sitten- :)) päätin, etten ainakaan valita vanhemmilleni ja että minulle kuuluu hyvää.
Siitä se sitten on laajentunut koskemaan useimpia tuntemiani ihmisiä. Se on ikään kuin suoja/torjuntamuuri jonka taakse voi vetäytyä. Vastaamalla "hyvää" olen suojassa kaikilta uteluilta ja selityksiltä. paitsi jos joku todella haluaa tietää. Mikä toisaalta nykyään on aika harvinaista, sillä monet kysyvät vaan tervehdysenomaisesti ja tuskin kiinnittävät huomiota vastaukseen, koska heillä on niin kiire kertoa omista asioistaan.

Tämä taas sopii minulle hyvin, voin antaa heille yleispäteviä neuvoja, miten elää elämäänsä ja toisaalta välttyä siltä, että minun asioihini puututtaisiin.

Vaikka kieltämättä ihmiset, jotka aina vaan puhuvat itsestään ovat aika tylsiä, sellaista vartenhan on nämä blogit : )