Uuden puhelimen hankintaa mietin, vaikka edellinen ei olekaan kovin vanha.

vaan siinäpä on sellainen vika, että kenttä tuntuu katoavan vähän väliä esim. kotona.. Töissä sen huomaa erittäin selvästi kun työpuhelimessa on täysi kenttä ja omassa ei yhtään palkkia. Elisan verkkoa käyttävät molemmat…outoa. Toinen vika on, että näppäimet on nyt jo aprin vuoden jälkeen kuluneet, niin, että tekstaaminen ei ole riemu.

Toinen syy vaihtohaluun on, että vanha koirakin oppii uusia temppuja. pari vuotta sitten olin sitä mieltä, etten tee puhelimella muuta kuin tekstaan ja puhun. edelleenkään en ajatellut kuvaamista, mutta musan kuuntelu olisi ihan jee. Setä siirtyy MP3iin, teinit lienevät jo jossain ihan muissa formaateissa.

Sitten on tämä moraalinen puoli, pari vuotta vanha kapula oli ja on minusta kivannäköinen ja muistaa kuinka se oli minusta hieno hankkiessani sen. siis vaikka peruspuhelin onkin. Eikä tunnepuolikaan mitään, mutta ajatus siitä, että uusin parin vuoden välein puhelimen on aika ällö. Entinen Nokian peruspuhelin kun kesti melkein kymmenen vuotta (ennen kuin näppäimet lähes irtosivat), olisko nyt vaan käynyt huono tuuri?