Sain eilen rakkaaltani tekstareita matkan edistymisestä. Viestien mukana tuli aina muutama sana tunteista, joita tilanne on hänenkin kohdallaan herättänyt. Oikein muulla ei näitä (kummallekin samanlaisia) tuntemuksia voi kuvata kuin eroahdistuksena.
Viiden yhteisen ja tiiviin yhdessäolon vuoden aikana olemme olleet erossa vain satunnaisesti enintään muutaman päivän ajan. Nyt tilanne on hieman toinen. Muutama päivä onkin muutamia viikkoja - pari kolme kuukautta.
Samalla kun itse opettelen olemaan tekemättä nyt liian paljon ruokaa kerralla, opettelen myös huomioimaan tuon meidän Paavo-kollimme toisella lailla. Tottakai lemmikkikin tajuaa, ettei lauma olekaan sellaisessa muodossa, jossa sen pitäisi.
Kyllä se tästä lähtee rullaamaan, kunhan vauhtiin pääsee...
