Ilmaiskaamme!

Istuin kotonani ikkunan ääressä ja katsoin ulos. Jokea lipui eteenpäin jokilaivoja. Toisella puolella näkyi pyhiinvaelluskirkko korkealla mäen huipulla. En ollut ehtinyt olla pitkääkään aikaa kotona, mutta tunsin polttavaa tarvetta saada kuulla jo nyt ennen illan tapaamista rakas ääni.
Tuon äänen omistaja oli hankkinut minulle tämän asunnon. Se oli todella hyvällä paikalla melkein tuomiokirkon luona - tuomiokirkon, jossa kävin messussa, ja josta riensin hänen luokseen iltapäiväkahville kuuntelemaan klassista puhelintoivekonserttia - itse asiassa soitin usein toiveitani lähetykseen ja ne lähes aina toteutettiin. Klassinen musiikki oli se, mistä molemmat pitivät ja se johtikin nyt - istuessani kotona - ideaan.
Minulla oli iso joukko kasetteja, joihin olin siirtänyt CD-levyiltä suosikkiteoksiani. CD-levyt olivat Suomessa äitini luona ja minä neljättä vuotta ulkomailla suorittamassa jatko-opintojani.
Löysin nopeasti kasetin, jota olin ajatellut. Minulla ei ollut aavistustakaan johtaisiko tämä johonkin reaktioon, mutta itse pidin musiikkia t a i v a a l l i s e n a. Ajattelin tässä kuitenkin erityisesti häntä - tiesin teoksen olevan hänen lempisäveltäjänsä säveltämä, mutta en ihan uskonut hänen tuntevan tätä teosta.

Laitoin kasetin soimaan ja soitin rakkaalle. Hän vastasikin. Tuntui hiukan typerältä puhua samaan aikaan musiikin kanssa, mutta ajattelin sen ainakin aluksi olevan tarpeen. Puhelumme kestivät usein tuntikausia - niinpä ei ollut pelkoa, että hän lopettaisi lyhyeen. Juttelimme ja juttelimme. Hmmm, eipä tainnut olla hyvä idea... Hänen äänensä muuttui kuitenkin hieman hakevaksi ja yhtäkkiä hän kysyi: "Mitä siellä taustalla soi? Aivan ihanaa!" Olin haltioissani. Sittenkin!
Hän sanoi haluavansa kuunnella sitä minun kanssani puhelimen välityksellä. Niinpä seuraavan puolen tunnin ajan sanaakaan sanomatta vain uppouduimme musiikkiin - ja toisiimme!

Muutenkin aina: molempien samoina pitämät hiljaa kuuntelun kohdat!